Minulle on usein opetettu, että itsensä havainnointi ja omien käyttäytymismallien tiedostaminen ovat toimivia avaimia mielen hyvinvointiin ja sitä tukevien muutosten tekemiseen. Ja varmasti ovatkin, ainakin jossain määrin. Miten nimittäin omaa käyttäytymistään voi millään tavalla muuttaa, jos ei oikein edes tiedä, mitä siinä pitäisi muuttaa? Oman toiminnan havainnointi ikään kuin ulkopuolisen tarkkailijan positiosta (siinä määrin kuin sellaiseen on ylipäätään mahdollista asettua) voi auttaa huomaamaan yhteyksiä asioiden välillä: Millaisissa tilanteissa päädyn käyttäytymään näin? Miten toimintaani vaikuttaa se, miten olen syönyt, liikkunut ja levännyt? Millaisia tunteita ja ajatuksia mielessäni liikkuu, kun toimin näin? Mitä syitä ja seurauksia toiminnallani on?
Ei liene epäselvää, että vastausten löytäminen tällaisiin kysymyksiin voi auttaa keksimään ratkaisuja ongelmiin ja ideoita esimerkiksi siihen, miten päästä eroon haitallisesta käyttäytymismallista.
Olen kuitenkin kohtuullisuuden ystävä ja mielelläni peräänkuulutan kultaista keskitietä myös itsehavainnoinnissa: ainakin meillä pohdiskeluun taipuvaisilla ihmisillä itsen ja omien ajatusten analysointi voi mennä överiksi. Joskus on yksinkertaisesti parempi keskittyä tekemiseen. Jossain kirjassa sanottiin osuvasti, että tunnetta voi muuttaa vain tunteella, ei järjellä, ja sama pätee myös toimintaan: tekemistä voi muuttaa vain tekemällä. Toki usein konkreettisten muutosten taustalle tarvitaan taustatyötä ja suunnittelua, mutta niin kauniita kuin yrittäminen ja hyvät aikomukset ovatkin, ne eivät vielä ole toimintaa. Jos esimerkiksi olet lopettamassa tupakointia, voit toki hyötyä jossain määrin siitä, että analysoit toimintatapojasi ja vaikkapa sitä, millaiset tilanteet erityisesti altistavat sauhutteluun sortumiselle, mutta saavuttaaksesi tavoitteesi joudut lopulta jossain vaiheessa kerta kaikkiaan muuttamaan käyttäytymistäsi. Sama pätee mihin tahansa yritelmään, jota kovasti haluat mutta jonka toteuttaminen voi tuntua niin vaikealta, että siitä tekisi ainakin hetkittäin mieli luistaa.
Omien mietteiden kirjoittaminen ylös on loistava itsehavainnoinnin väline. Itse olen kirjoittanut päiväkirjaa enemmän tai vähemmän säännöllisesti ainakin kymmenen vuotta, ja se on palvellut paljolti juuri omien ajatusten ja tunteiden havainnointia ja käsittelyä - varmasti tuttua monille muillekin päiväkirjafaneille. Oma itsehavainnointini on kuitenkin ollut todella vahvasti ajatuksiin ja tunteisiin painottunutta: en ole nimittäin juuri suonut tilaa muistikirjoissani sellaisille maallisille seikoille kuin liikunta- ja ruokailutottumuksille. Sitäpä voi joskus päätyä elämään niin vahvasti psykologiakuplassa, että liioittelee mielen voimaa ja unohtaa, että elämäntavat väistämättä vaikuttavat kehon hyvinvoinnin lisäksi myös mieleen.
Niinpä olen tänä kesänä hieman muuttanut päiväkirjatottumuksiani ja alkanut kirjoittaa ”tavallisen” päiväkirjan lisäksi hyvinvointipäiväkirjaa, johon joka ilta kirjaan ylös sen, miten olen kuluneen vuorokauden aikana nukkunut, syönyt ja liikkunut sekä sen, miten olen niin fyysisesti kuin psyykkisesti voinut. Aivan huvin vuoksi en sentään tällaista tee, vaan ennen kaikkea siksi, että tällä hetkellä elämäni on valitettavan rutiinitonta ja epäsäännöllistä - mikä johtaa helposti siihen, että unirytmi sekoilee ja kunnon ateriat sekä liikunta saattavat unohtua, mikä minulla heijastuu näemmä erittäin helposti myös mielialaan ja ahdistuksen määrään. Tavoitteenani on tietysti tehdä tähän muutoksia: lopettaa torkuttaminen tykkänään, saada liikunta jälleen osaksi jokapäiväistä elämää, mennä iltaisin ajoissa nukkumaan ja muistaa syödä riittävästi ravitsevaa ruokaa. Yksinkertaisia perusasioita siis, joiden korjaamiseen ei loppujen lopuksi omassa tapauksessani tarvita muuta kuin tahdonvoimaa, ja sitä tässä ollaankin vahvistamassa. Luulenpa, että tässä auttaa esimerkiksi muistutus siitä, että ahdistunut olo johtuu omallani kohdallani hyvin usein pitkälti siitä, että olen a) nukkunut liian vähän tai liikaa, b) unohtanut syödä, c) juonut kahvia tai d) ollut päiväkausia liikkumatta. Kun tällaiset asiat saa kuntoon, saattaa iloisesti yllättyä siitä, että hankala olo on jo huomattavasti lievittynyt ilman sen kummempaa ajatustyötä ja mietiskelyä :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti