tiistai 26. heinäkuuta 2016

Helle-elämää

Olen usein haaveillut olevani ihminen, joka kesäisin aloittaa päivänsä virkistävällä aamu-uinnilla. Haaveeksi se on jäänytkin (olen myös kesäisin jokseenkin aamu-unista sorttia), kunnes eilen totesin ajan olevan vihdoin kypsä ja olosuhteiden kaikin puolin otolliset: parin minuutin kävelymatkan päästä kotoani sijaitsee nimittäin nykyisin ihastuttava Kesäranta, jossa pääsee paitsi uimaan järveen myös juomaan sen jälkeen aamukahvit ja -smoothiet. Eilen ja tänään olen sitten käynyt reippaasti aamu-uinnilla - ja todennut, ettei paljon parempaa aloitusta hellepäivälle voi olla. Olen tunnetusti aikamoinen vilukissa, ja monena kylmänä kesänä (kuten viime vuonna) en ole uskaltautunut luonnonvesiin uimaan kertaakaan. Olin jo melkein ehtinyt unohtaa, miten ihanaa se onkaan, miten lähelle siinä pääsee luontoa ja miten sen jälkeen tulee vähän viileämmälläkin ilmalla sellainen olo, että kerrankin veri kiertää kunnolla varpaisiin asti. Kunnianhimoisesti mietin jo, että näitä aamu-uinteja voisi harrastaa koko loppukesän, säistä riippumatta, mutta suhtaudun kyllä aika skeptisesti tämän toteutumiseen. 

Rakastan helteitä, auringonpaistetta ja jopa kostean nihkeitä kesäpäiviä, mutta on tässä säätilassa huonotkin puolensa. Tuppaa nimittäin vähän väsyttämään, eikä mitään järjellistä meinaa saada aikaiseksi. Olen viime päivät elänyt siinä luulossa, että vähäinenkin kuntoni rapistuu täysin, kun helteessä ei jaksa juosta taikka jumpata. Tunsin jo kovaa kiusausta sättiä tästä itseäni, kunnes tajusin, että vaikka treenit treenaamisen vuoksi ovat jääneet vähemmälle, olen kuitenkin ollut liikekannalla käytännössä aamusta iltaan: pyöräillyt paikasta toiseen, uinut ja ennen kaikkea kävellyt, sillä eihän tällaisella säällä malta sisälläkään juuri olla, ja ulkona tulee väkisinkin liikehdittyä enemmän kuin kotisohvalla möyhöttäessä. Aika surullista, jos ihmisen pitäisi potea huonoa omaatuntoa siitä, ettei Suomen kesän harvoina hellepäivinä saa potkittua itseään salille tai rääkkilenkille. Sellaiselle on aikansa, mutta niin on myös hellehommille - rantaelämälle, jäätelölle, terassikahveille, aamu- ja iltauinneille, myöhäisillan pyörälenkeille kun ei malta mennä nukkumaan, yöllisille meditaatiohetkille pimeällä parvekkeella... 

Tänään iltakävelyllä havahduin siihen, että oloni on juuri nyt suorastaan naurettavan onnellinen. Tulevaisuudessa kaikki on edelleen aivan yhtä iloisesti auki kuin oli alkukesästäkin, mutta helle ja kesäpuuhat ovat pakottaneet elämään tässä ja nyt ja virkistäneet varsin tehokkaasti. Hetkessä on hyvä elää, jos hetki on näin kaunis. 

Mitä teidän hellepäiviinne kuuluu?  

P.S. Huomasin juuri, etten ole ottanut juuri lainkaan kuvia viime päivinä - ehkä merkki siitä, että olen jossain ei-niin-tavanomaisessa moodissa, sillä yleensä räpsin keskinkertaisia otoksia vähän väliä! :D 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti