maanantai 6. kesäkuuta 2016

Kiitollisuudesta

Eilen illalla oli hieman mieli maassa, joten päätin piristää itseäni kirjoittamalla jo tavaksi muodostunutta mukavien ja ilostuttavien asioiden listaa. Tällä kertaa siitä tuli monen sivun mittaiseksi venynyt lista ihmisistä, joille tai joista syystä tai toisesta olen kiitollinen. Monelle on varmasti tuttua, että kiitollisuuden vaaliminen ja ilmaiseminen lisää onnellisuutta ja kohentaa henkistä hyvinvointia monessakin mielessä. Itsekin olen pitkään yrittänyt vaalia kiitollisuutta ja hyviä asioita elämässä, mutta jostain syystä minun on aina ollut paljon helpompi huomioida iloa, innostusta ja ihania asioita kuin miettiä todellisia elämäni ihmisiä, joille olen kiitollinen. Itse asiassa minun on myös helpompi olla kiitollinen ihmisistä kuin ihmisille - muistan kyllä usein iloita siitä, että elämääni on sattunut muutamia mahtavia tyyppejä, mutta se, että olisin kiitollinen jostain, mitä he ovat minulle tehneet tai sanoneet, onkin jostain kumman syystä vaikeampaa. Ehkä tämä liittyy siihen, että ainakaan minulle ei ole kovin helppoa tuoda esiin haavoittuvuutta, sanoa ääneen että tarvitsen muita ihmisiä tai pyytää apua (sen vastaanottaminen sentään joten kuten onnistuu, jos joku sattuu hoksaamaan, että en pärjääkään yksin).

Kun mietin, kenelle olen kiitollinen, tulin ensimmäisenä ajatelleeksi nimenomaan niitä kaikkein läheisimpiä ihmisiä, joilta olen saanut henkistä tukea, käytännön apua, uusia ideoita ja ajatuksen aihetta sekä tietenkin keskeisimpinä rakkautta, välittämistä ja ystävyyttä. Kuitenkin miettiessäni asiaa pitemmälle ja tarkemmin, mieleeni pulpahti monen monta ihmistä, jotka ovat vain piipahtaneet elämässäni mutta tehneet minuun myönteisessä mielessä lähtemättömän vaikutuksen. He ovat jättäneet jälkeensä jotain hyvää, kaunista ja tärkeää, jonka arvoa ei ehkä silloin ole täysin tajunnut mutta joka on pienen hautumisen jälkeen kasvanut merkittävämmäksi kuin olisin koskaan uskonut. He ovat pienillä teoilla ja sanoilla osoittaneet uskovansa minuun ja näkevänsä minussa potentiaalia, johon en itse varsinkaan heikoimmilla hetkillä usko. Ehkä he ovat nähneet minut sellaisena kuin haluaisin olla, ja se on potkinut minua eteenpäin. Osa on kohdannut minut kaikkein surkeimmillani ja tajunnut, että vaikka saatan ulkopuolisen silmin vaikuttaa itsenäiseltä ja pärjäävältä, kaipaan silti rakkautta, turvallisuutta ja huolenpitoa. Nämä ihmiset ovat olleet esimerkiksi opettajia, opiskelu- tai työkavereita, kavereiden kavereita, nettituttavia, asiakkaita ja joskus jopa aivan uusia tuttavuuksia, jotka ovat saattaneet jäädä yhteen ainoaan kohtaamiseen. Voi olla, että osa heistä ei enää edes muista minua, eikä sillä loppujen lopuksi taida olla merkitystäkään.

Toki niillä läheisillä, joiden kanssa arkea elämme, on meihin huomattavampi vaikutus kuin satunnaisilla kohtaamisilla, mutta joskus yhdelle pieni ja pian unohdettu huomionosoitus tai välittämisen ilmaus voi olla toiselle ilonaihe, jota muistelee kiitollisuudella vielä vuosien päästä. Toisaalta yksittäisistä ja yllättävistä asioista voi toisinaan olla helpompi tuntea kiitollisuutta kuin jostain tutusta, turvallisesta ja tasaisesta, joten usein lienee hyvä myös herätellä itseään miettimään, mistä arjen itsestäänselvyyksistä (ja tutuimmista ihmisistä) voisi tuntea kiitollisuutta ja iloa.

Mistä, kenestä tai kenelle te olette tänään kiitollisia? :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti