sunnuntai 17. huhtikuuta 2016

Nuhanenän mietteitä aistielämyksistä

Eilen päädyin aika surkuhupaisaan tilanteeseen: makoilin flunssaisena ja surkeana sohvalla katsomassa, kun joku muu laittoi minulle ruokaa, mutta itse ruoasta en tukkoisen olon takia maistanut juuri mitään. Sitä sanotaan, että usein asioiden arvon tajuaa vasta, kun ne on menettänyt, ja selvästi tämä koskee myös väliaikaisia menetyksiä: olen viimeiset viisi päivää joutunut elämään ilman haju- ja makuaistia - enkä olisi koskaan uskonut, että voisin kaivata tuoksuja ja makuja näin paljon! 

Kun ei maista tai haista mitään, tuntuu suorastaan kuin eläisi sivullisena muusta maailmasta erillään. Normaalissa olotilassa tulee harvemmin ajatelleeksi, miten tärkeistä aisteista on kyse. Ilman näköä tai kuuloa olisi epäilemättä vaikeampi toimia maailmassa, kommunikoida toisten kanssa ja saada tietoa itseä ympäröivistä asioista, mutta ilman hajua ja makua maailmasta jää tunnetasolla puuttumaan hyvin paljon (ja toki näillä aisteilla on myös tärkeä tehtävänsä esim. syötäväksi sopivan ruoan tunnistamisessa). Haju, maku ja tietysti myös tunto ovat välittömiä aisteja, eikä niiden tuomaa informaatiota pysty useinkaan järkeilemään samalla tavalla kuin kuulo- ja näköaistimuksia. Eri aistien tuoman tiedon käsittely on erilaista myös aivojen tasolla: hajuaistimukset esimerkiksi päätyvät suorempaa reittiä tunteista vastaaville aivoalueille kuin näkö- tai kuuloaistimukset. Ei siis ole mikään ihme, että tuoksut ovat meille niin tunnepitoinen asia. Monilla meistä on myös hyvinkin voimakkaita ja elävän tuntuisia tuoksumuistoja: menneisyydestä tutun tuoksun (tai maun, joka tunnetusti on vahvasti kytköksissä hajuaistiin) avulla pystyy joskus melkein matkustamaan ajassa taaksepäin, jopa kokemaan tunteita, joiden aiheuttajaa ei enää tietoisesti muista. 



En tiedä, voiko näin edes sanoa, mutta koen olevani hyvin vahvasti tuoksuihminen. Ehkä me kaikki olemme, sillä tuskinpa löytyy ihmistä, jolle tuoksut ja maut eivät olisi millään tasolla tärkeitä. Silti voi olla, että jotkut kiinnittävät näihin aistimuksiin keskimääräistä enemmän huomiota, ja miksei myös näiden aistien tarkkuudessa olisi eroja. Haju- ja makuaisti ovat onneksi siitä mukavia, että niitä voi harjoittaa tarkemmiksi (mikä näkö- ja kuuloaistin kohdalla ei noin vain onnistu) yksinkertaisesti maistelemalla ja haistelemalla - työskenteli tai harrasteli sitten ruoan ja juoman tai vaikka hajuvesien parissa. Itse en voi kehua varsinaisesti harjoitelleeni, mutta joka tapauksessa tuoksut ja maut ovat olleet minulle aina todella tärkeitä. Ruoka ei missään tapauksessa ole vain kehon polttoainetta vaan sen tulee mielestäni tarjota myös makuelämyksiä. En osaa olla kiinnittämättä huomiota siihen, miltä paikat, ihmiset, luonto, kaupungit, oikeastaan mikä tahansa tuoksuu. En ymmärrä, miten kukaan voi edes kiireessä hotkia ruokaa kiinnittämättä huomiota sen makuun, vaikka moni kivenkovaan väittää tekevänsä juuri niin. Kun haju- ja makuaisti eivät pelitä, maailmasta tuntuu puuttuvan jotain todella olennaista: edes läheisyys rakkaan ihmisen kanssa ei tunnu samalta, kun ei tunne hänen tuoksuaan lainkaan. Ruokahalu on tietysti lähes kokonaan poissa, kun mikään ei maistu miltään (voin kertoa, että kokkailumotivaatio ei ole ihan huipussaan). 




Yksinkertaisesti todella suuri osa elämän pienistä iloista on tällä hetkellä meikäläisen ulottumattomissa, ja sen huomaaminen on ollut hyvin hämmentävää. Toki aistipuutoksia on aiemminkin ollut tukkoisuuden takia, mutta harvemmin ne ovat päiväkausia kestäneet… Mutta kylläpä sitä oppii arvostamaan pieniä asioita, kun tällä hetkellä odotan erittäin suurella hartaudella sitä, että edes ihan tavallinen tee maistuisi joltain eikä vain tuntuisi epämääräiseltä kuumalta litkulta suussa! :D Vielä kun haju- ja makuaistimuksista muistaisi arjen keskelläkin olla kiitollinen. 



P.S. Ihania tuoksuja, noin niinkuin muutamia: suklaa, meri hyvä kahvi, yrtit, savusauna, kuiva mäntymetsä, sulava lumi, puhtaat pyykit, kesäsade, hellepäivien aamut, pakkanen, nahkavaatteet ja -laukut, hevoset, aurinko iholla, vastapaistettu leipä tai pulla, huoltoasemien pihat (oikeastaan bensa haisee pahalle, mutta se tuoksu nyt vaan liittyy niin vahvasti ihaniin kesäisiin automatkoihin, että mielikuvat ovat hyvin myönteisiä), appelsiinit, lentokoneet (koska fiilis), rakkaat ihmiset

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti