keskiviikko 27. huhtikuuta 2016

Mikä naistenlehdissä tökkii

Perjantaina ostin junamatkan viihdykkeeksi pitkästä aikaa erään nimeltä mainitsemattoman naistenlehden. Sen sisällössä ei ollut mitään tavallisesta poikkeavaa, mutta lukukokemus itsessään onnistui herättämään aikamoisen liudan ajatuksia. Vielä pari vuotta sitten olin näiden läpysköjen suurkuluttaja: jokin muotia, kauneutta ja muita ”naisten kevyitä hömppäjuttuja” käsittelevä julkaisu tarttui kauppareissulla mukaan lähes viikottain (joskus jopa useampi kerrallaan). Näin jälkeenpäin en voi olla huomaamatta, että juuri noina vuosina yksi lempiharrastuksistani oli niinkin tervehenkinen ja kehittävä puuha kuin shoppailu - eivätkä harvassa olleet nekään päivät, kun kaikki omassa (täydessä) vaatekaapissa ahdisti ja oma tyyli tuntui harvinaisen tylsältä, yllätyksettömältä ja tyylittömältä. Naistenlehtien lukemisen ja tyylikriiseilyn välille ei ehkä voi aivan vetää yhtäläisyysmerkkiä, mutta jotain yhteyttä niillä epäilemättä on: tyylikriiseily nimittäin vähentyi merkittävästi, kun akkainlehdet alkoivat jäädä kauppaan ja samaan syssyyn myös muotiblogien seuraaminen jäi vähemmälle.



Miksi luemme naistenlehtiä? Olen usein törmännyt siihen, että fiksut muodin ja kevyen viihteen ystävät vetoavat siihen, että ihminen kaipaa elämäänsä hömppää vastapainoksi työlle ja muulle älylliselle puuhastelulle. Itsekin olen pitkään ajatellut näin - mutta mistäköhän siinä hömpän tarpeessa oikeastaan on kyse? Uskaltaisin epäillä, että se ei aivan sataprosenttisesti ole luontainen, sisäänrakennettu tarve… Siitä ei ole epäilystäkään, että jokainen meistä tarvitsee lepoa, rentoutumista ja stressistä palauttavia hetkiä. Juuri rentoutumisen tarpeen iskiessä moni tarttuukin muotilehtiin ja muihin sisällöltään melko kevyisiin julkaisuihin - ja omasta kokemuksestani voin sanoa, että kyllähän sellaiseen uppoutuminen rentouttaa. Usein saattaa kuitenkin unohtua, että naistenlehtien tarkoitus ei ole vain viihdyttää vaan myös ja ennen kaikkea ”inspiroida” meitä kuluttamaan (joskin inspiraatio-sanan käyttäminen tässä kontekstissa hieman vihlaisee meikäromantikon sielua). Ei tarvita kovinkaan perusteellista pohdiskelua sen tunnistamiseen, mistä lähteistä vaatekriisit ja pakottava shoppailun tarve kumpuavat. Olen itsekin hyvin esteettinen ihminen ja pidän ihanana asiana sitä, että ihmiset ilmaisevat itseään tyylinsä kautta, mutta toisaalta tuntuu todella surulliselta, miten paljon aikaa ja energiaa monet käyttävät tyylistään ja ulkonäöstään murehtimiseen ja kaupoissa pyörimiseen: mihin kaikkeen niitä omia resursseja riittäisikään, jos sellaisen jättäisi edes pikkuisen vähemmälle!

En pidä itseäni änkyräfeministinä, jonka mielestä median tarjoamat naiskuvat automaattisesti turmelevat itsetuntomme ja istuttavat meihin tarpeen pyrkiä kohti saavuttamattomia ihanteita. En haluaisi myöntää tätä, mutta jotain perää noissa väitteissä taitaa silti olla. Oli hämmentävää huomata, että kun itse pitkästä aikaa käytin päivästäni pari tuntia muotipainotteisen lehden lukemiseen, aloin saman tien kriiseillä hiustyylistäni ja pohtia, millaisilla kosmetiikkatuotteilla voisin kaappiani täydentää (vaikka en edes juurikaan meikkaa). Normaalissa arjessani en edes ajattele sellaisia asioita, eikä niiden ajatteleminen selkeästi tuota minkäänlaisia myönteisiä lopputuloksia taikka tuo mitään  lisäarvoa elämääni. Epäilemättä naistenlehdissä on paljon hyvääkin: tässäkin lukemassani lehdessä oli pari oikeasti kiinnostavaa haastattelua ja juttuja paljon muustakin kuin muodista ja kauneudesta. Juuri tämä totaalisen hömpän ja hyvin vakaviakin aiheita käsittelevien juttujen hämmentävä yhdistelmä kuitenkin risoo minua aika lailla. Toki voisi valita ajatella niin, että samassa lehdessä yritetään tarjota jokaiselle jotain, tai jotain yksittäisen ihmisen eri tarpeisiin. Itse kuitenkin koen todella hämmentävänä ja ristiriitaisena sen, että lehdessä voi olla vaikkapa asiallista ja syvällistä juttua itsetunto-ongelmista ja heti seuraavalla aukeamalla ohjeita siitä, miten pukeutua niin, että näyttäisi pidemmältä ja hoikemmalta. On tavallaan hienoa, että hömpän sekaan ujutetaan tärkeitä aiheita, jotka siten saattavat osua jonkun sellaisenkin silmään, joka on tarttunut lehteen vain ja ainoastaan kevyemmän sisällön takia. Kuitenkin se, että samojen kansien välissä on juttua seksuaalisesta hyväksikäytöstä ja oikeasta tavasta meikata kulmakarvat tuntuu joskus suorastaan irvokkaalta. Ja voipa siitä tulla sellainen vaikutelma, että meikkaustyylillä tai farkkujen vyötärön korkeudella on ihan oikeasti merkitystä, ja tämäpä tietysti ”inspiroi” meitä klikkaamaan itsemme nettikauppaan tai lähtemään seuraavana päivänä pikku shoppailukierrokselle. 



Nyt kun vauhtiin päästiin, täytynee inahtaa sananen myös haastatteluista. Yleisesti ottaen luen niitä erittäin mielelläni, sillä ihmiset ja heidän ajatuksensa tuppaavat usein olemaan varsin kiinnostavia. Tuntuu kuitenkin hippasen oudolta, että naistenlehdissä kaikenkarvaisia elämänohjeita ja terveellisen elämän aakkosia tarjoilevat nykyään pitkälti näyttelijät, muusikot ja muut julkkikset - joiden kompetenssi kyseisten asioiden suhteen jää usein hyvin köykäiseksi. Toki asiantuntijatkin pääsevät ilahduttavan usein esille, mutta monesti mediassa rinnastetaan aika kyseenalaisella tavalla koulutettujen asiantuntijoiden ja kokemusasiantuntijoiden näkemyksiä. Saattaapa keskivertolukijalle jäädä hämärän peittoon sekin, mikä jutussa loppujen lopuksi on tutkittua tietoa ja mikä jonkun subjektiivista kokemusta, ja itse pidän tätä erittäin ongelmallisena - mitenkään kokemusasiantuntijoita väheksymättä, on toki tärkeää että muutkin kuin perinteiset asiantuntijat saavat äänensä kuuluviin. Julkkikset kiinnostavat, se on selvää, ja valitettavan monet asiantuntijat eivät osaa esittää asiaansa kovin helposti lähestyttävästi, joten ei ihme, että haastateltaviksi valikoituvat helposti aina samat naamat. Tämä olisi kuitenkin syytä muistaa siinä kohtaa, jos (ja toivottavasti kun) miettii lehdestä tai blogista lukemansa tiedon luotettavuutta ja yleistettävyyttä. 

Tuntuu tavallaan surulliselta huomata, etten enää juurikaan nauti muotilehtien tai -blogien selailusta tai shoppailusta samalla tavalla kuin joitakin vuosia sitten. Se oli ehkä pinnallista ja stressaavaa, mutta toisaalta muistan, miten virkistävältä ja innostavalta koko päivän kestävä shoppailukierros saattoi aikoinaan tuntua, miten kutkuttavaa oli tutustua uusiin trendeihin, miettiä seuraavan päivän asukokonaisuutta, tehdä mielessä listaa siitä, mitä kaikkea uutta tänä keväänä kaappiini tahtoisin… Kuitenkaan ei ole helppo tunnistaa, että minulle yletön kuluttaminen ja trendien seuraaminen oli keino täyttää tyhjyyttä elämässäni - ja yrittää löytää edes jokin keino olla niinkuin muut, sopeutua joukkoon, jossa olen aina kokenut olevani ulkopuolinen. Ulkopuolisuuden tunne ei kuitenkaan shoppailemalla hävinnyt, eikä kuluttaminen tuonut elämään mielekkyyttä vaan pikemminkin lisää tyhjyyden tunnetta ja stressiä. Onneksi sittemmin tyhjyyden täytteeksi on löytynyt muita mielekkäitä harrastuksia ja ihmissuhteita, mutta edelleenkään en missään nimessä voi väittää olevani immuuni mediasta tuleville vaikutteille ja kuluttamiseen usuttamiselle. Tuskinpa kukaan on, mutta terveestä kriittisyydestä ja kyseenalaistamisesta olisi ihan hyvä aloittaa.  Ja mitä rentoutumiseen tulee, siihen on varmasti olemassa toimivampiakin keinoja kuin ostaminen tai ostosten suunnitteleminen. 

Jahas, tulipahan avauduttua. Herättääkö aihe siellä päässä mitään ajatuksia? :) 

2 kommenttia:

  1. No kyllä! :) Ajatuksia herättävä teksti. Miusta elämme kieltämättä liian kulutuspainotteisessa yhteiskunnassa. Sellaisessa yhteiskunnassa, jossa yksilön potentiaali ei pääse oikeuksiinsa. Sellaisessa, jossa rikkaat pyörittävät tätä maailmaa... Mutta kolikon kääntöpuolena on se, että kuluttamalla palvelut säilyvät, tuet työllisyyttä ja yrittäjyyttä. Siksi aina sanon, että hyvät ihmiset, ostakaa kukat kukkakaupasta ja ruoat ruokakaupasta. ;) Että se raha jakautuisi mahdollisimman moneen paikkaan.

    Toisekseen... Kukaan ei puhu vakavasta ongelmasta, nimittäin väestönkasvusta. Meitä on liikaa pallolla, mutta kulutusyhteiskunta tarvitsee kuluttajia. Toisaalta en halua syyllistää ihmisiä kuluttamisesta, koska se taas antaa leivän toiselle. On siis tavallaan hyvä, että kulutamme. Itsekin menin eilen yhteen pieneen kauppaan, ostin teepannun (itselleni) ja kaksi kuppia Äitienpäivälahjaksi. Myyjä oli niin kovin ystävällinen ja oikeastaan koko ostostapahtuma oli miellyttävä, hän kertoi, miten valmistaa teetä, paketoi kupit. Lähdin hyvillä mielin kaupasta. Suomessakin, kun on nyt talouskriisi, niin ei se säästämällä häviä, vaan kuluttamalla. Noh, nyt lähdin vähän rönsyilemään aiheesta... Halusin kai sanoa, että jos nyt ostat sen naisten lehden, niin ei se ole niin paha asia. :) Joku on sen lehden tehnyt ja ostamalla tuet, että jatkossakin joku saa pitää työpaikkansa. :)

    Toki shoppailu oman tyhjyytensä täyttämiseen ei ehkä ole paras idea... Itse aina pääsääntöisesti ostaessa mietin, tarvitsenko todella tätä... :) Olin tässä joku aika sitten mindfulness-tunnilla ja siellä just puhuttiin tuosta, että joku shoppailee, toinen tekee jotain muuta, kun tämä voisi olla apu tyhjyyden tunteeseen. Mutta uskon, että tämä yhteiskunta on mätä ja on vaikea kokea "valaistumista" tai saada esiin omaa pontentiaalia. Joka puolelta tulee paineita, miten elämä pitäisi elää. :D Huh, tulipas kilometrikommentti, mutta toivottavasti sait ajatuksesta kiinni. :) Mukavaa viikonloppua! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, ei kuluttaminen missään nimessä ole pelkästään huono asia - tosin meidän on usein vaikea tajuta sitä, miten meitä suorastaan manipuloidaan kuluttamaan myös sellaisiin asioihin, joita emme todellakaan tarvitse :/ Ja monesti voi olla vaikea erottaa, mikä on oikea tarve ja mikä median ja markkinoinnin luoma "tarve", koska sisäistämme nämä "tarpeet" kuitenkin aika lahjakkaasti... En väitä, että markkinointi ja mainostaminen olisivat sinänsä pahoja asioita, mutta terve kriittisyys on silti ihan jees :)

      Itsehän olen loppujen lopuksi todella huono ajattelemaan kovin yhteiskunnallisesti, saati sitten yleismaailmallisesti: sattuneista syistä oma näkökulmani on hyvinkin yksilökeskeinen, ja tässäkin kohtaa mietin ennen kaikkea naistenlehtien vaikutuksia meihin yksilöinä ja siihen, millainen käsitys meille maailmasta muotoutuu, kuluttamista en näe aivan ongelman ytimenä. En itsekään halua syyllistää ketään kuluttamisesta sinänsä, mutta kannustaisin silti kuluttamaan nimenomaan järkevästi, ei niin että nurkkiin kertyy kaikenlaista roinaa, jota sitten puolen vuoden kuluttua roudataan kasoittain kirppikselle.

      Minä en suinkaan pidä yhteiskuntaa mätänä - toki siinä on ongelmansa, niinkuin kaikissa yhteiskunnissa, mutta on siinä myös paljon hyvää ja riittävän toimivaa (vaikka aina löytyy parantamisen varaa totta kai). Paineita tietyllä tavalla elämiseen tulee aina jostain, varmasti niitä on ollut paljon ennen nykyisten massamedioiden keksimistäkin, joten eipä niistä ikinä täysin eroon päästä. Ajatuksia herättävä aihe joka tapauksessa!

      Kivaa viikonloppua sinnekin! :)

      Poista