perjantai 29. tammikuuta 2016

Pääsykoemuisteloita

Yksi syy, miksi psykologian opintoihin hakeutuminen vähän hirvitti, oli tilastotieteen suuri rooli pääsykokeissa - ja taustatiedoksi siis mainittakoon, että en ole erityisen innostunut matematiikasta. Aiempiin viestinnän opintoihini liittyen olin joutunut jo opiskelemaan peräti kymmenen opintopisteen verran tilastotiedettä, joten joku toinen olisi minun tilanteessani ehkä suhtautunut melko luottavaisin mielin pääsykokeisiin, mutta näin ei valitettavasti minun kohdallani ollut. Psykologian pääsykokeet ovat eri yliopistoissa hieman erilaisia, mutta Helsingissä ja Tampereella, minne itse hain, oli pelkästään yksi kirjallinen koe eikä lainkaan haastatteluja tai muita soveltuvuuskokeita (mikä muuten hieman ihmetyttää). Kirjallista koetta varten oli luettavana yksi tilastomatikan oppikirja ja suomenkielinen psykologian alan artikkelikokoelma, joka julkaistiin vasta noin kuukausi ennen koetta. Valmennuskurssilla en ollut, joten valtaosa pääsykokeisiin valmistautumisesta oli omalla kohdallani tilastomenetelmiin perehtymistä ja laskutehtävien harjoittelemista. Melko nihkeää oli - varsinkin, kun ainakaan silloin 2012 pääsykokeissa ei saanut käyttää edes tavallista laskinta, vaan kaikille jaettiin koetilanteessa lainaan mahdollisimman alkeelliset laskimet, joilla ei vahingossakaan pääsisi

Aloitin toukokuussa oleviin pääsykokeisiin lukemisen muistaakseni joskus tammikuussa - suunnilleen tasan neljä vuotta sitten siis, joten nytpä taitaakin olla mitä mainioin aika pääsykoemuisteloille. Kokopäiväisesti en koskaan lukenut, sillä kävin samaan aikaan yliopistolla jos jonkinlaisia kursseja, ja pääsykoeopiskelutahtini oli ainakin alkuvaiheessa vain joitakin tunteja viikossa (ja taisipa siinä tulla välillä aika pitkiä taukojakin). Ja aika lailla sellaisena se pysyi koko kevään, vaikka loppuvaiheessa ehkä hieman tiivistyikin niin, että pyrin lukemaan edes vähän joka päivä. Suhtauduin koko lukemiseen melko rennosti matikka-ahdistuksesta huolimatta, sillä pari vuotta aikaisemmin olin yhtenä keväänä lukenut sekä viimeisiin yo-kirjoituksiin että neljään eri pääsykokeeseen, jotka kaikki menivät todella hyvin (pääsin jokaiseen paikkaan, mihin hain), joten yhteen kokeeseen pänttääminen ei tuntunut elämää suuremmalta jutulta. Olin jo aiemminkin kuunnellut ihmeissäni ihmisten tarinoita kuukausien kokopäiväisestä pääsykoepänttäyksestä, ja hetkittäin usko itseeni horjui aika lailla, kun tiesin, ettei minulla riittäisi keskittymiskyky tai sitkeys sellaiseen. Taidamme kuitenkin kaikki tietää, että itseään ei kannata liikaa vertailla muihin: opiskelu- ja oppimistyylejä on erilaisia, ja joku nyt vaan omaksuu samat asiat vähän eri aikataulussa kuin joku toinen. Oma tyylini on aina ollut sellainen, että pystyn keskittymään opiskeluun vain maksimissaan tunnin tai pari kerrallaan, sen jälkeen tehokkuus alkaa kärsiä niin paljon, että on parempi pitää kunnon tauko. Saatan kotioloissa lukea jopa puolen tunnin pätkissä, mikä tuntuu kovasti kummastuttavan sellaisia kavereitani, jotka pääsevät kunnolla lukemisen vauhtiin vasta jonkin aikaa päntättyään :D 

Tilastomatikan pänttäämisessä oli tylsyydestä huolimatta se hyvä puoli, että se ei ollut pelkkää puuduttavaa kirjan tuijottamista, vaan asioita pääsi harjoittelemaan tehokkaasti tehtäviä tekemällä. Eihän se mitään herkkua ollut, vaikka sain aika ajoin tukiopetusta ja henkistä tukea äidiltäni, joka opetti työkseen tismalleen samoja juttuja. Pääsykokeisiin lukeminen muuttui kuitenkin huomattavasti mielekkäämmäksi siinä vaiheessa, kun artikkelikokelma ilmestyi, sillä siinä oli ihan oikeasti kiinnostavaa tutkimustietoa psykologian alalta. Itse olin lisäksi siinä onnellisessa tilanteessa, että olin jo tehnyt avoimessa yliopistossa psykologian perusopintoja, joten artikkeleissa sattui olemaan aika paljon tuttuakin asiaa. Minulle sopiva opiskelutekniikka on ehdottomasti muistiinpanojen ja käsitekarttojen tekeminen, ja niitä teinkin ahkerasti myös pääsykokeisiin lukiessa sen sijaan, että olisin kahlannut artikkelit läpi kymmeniä kertoja (niin kuin olen kuullut joidenkin tekevän). 

Turhauttavinta pääsykokeisiin valmistautumisessa oli ehdottomasti se, että tiesin kokeen painottuvan aika vahvasti tilastomatikkaan, mikä ei mielestäni ollut eikä ole ihan niin olennaista psykologian opintojen tai varsinkaan psykologin työn kannalta. Totta kai tilastomenetelmiä käytetään psykologian alan tieteellisissä tutkimuksissa todella paljon, ja niillä on olennainen roolinsa myös monissa psykologisissa testimenetelmissä, mutta siitä olen kyllä aika varma, että psykologin tai edes psykologian tutkijan ei välttämättä tarvitse osata laskea esimerkiksi korrelaatiokertoimia paperilla yksinkertaisimman mahdollisen laskimen avulla. Ei ole kovin motivoivaa tehdä paperilla työläitä laskelmia, jotka muuten tehdään käytännössä aina tietokoneohjelman avulla huomattavasti nopeammin ja kätevämmin. Okei, tavallaan ymmärrän sen pointin, että käsin laskeminen auttaa ymmärtämään sitä, mitä laskutoimituksessa tapahtuu, mutta edelleen kyllä mietityttää, kuinka hyvin keskivertopsykologin täytyy olla perillä joka matemaattisesta yksityiskohdasta. Voisi luulla, että perusperiaatteiden ymmärtäminen riittää - ja niin se tuntuu itse opinnoissa riittävänkin. 
Ai niin, olihan se itse pääsykoe muutenkin aika turhauttava, sillä artikkelikokoelmasta ei suinkaan ollut esimerkiksi esseekysymyksiä vaan mitäs muuta kuin nippelitietoa sisältäviä monivalintakysymyksiä! Koin kyllä osaavani itse asiasisällöt varsin hyvin, mutta silti pääsykokeen jälkeen oli aika lannistunut fiilis, ja olin aika varma, että penkin alle meni. Niinpä olikin aikamoinen yllätys, että pääsin opiskelemaan (en tosin ykkösvaihtoehtooni Helsinkiin vaan Tampereelle), ja kai siinä auttoivat aika paljon myös hyvät yo-arvosanat. 


Jotkut muistelevat pääsykoekevättä elämänsä stressaavimpana aikana, mutta itse ajattelen sitä näin jälkikäteen oikeastaan lähinnä lämmöllä ja nostalgialla - vaikka toisaalta olenkin iloinen, ettei ainakaan lähitulevaisuudessa ole tiedossa vastaavaa :) Neuvoni kaikille mihin tahansa pääsykokeisiin pänttääville ovat lyhyesti seuraavat: Älä vertaa itseäsi muihin (ainakaan liikaa). Älä tuijota sisäänpääsytilastoja (se lannistaa hyvin suurella todennäköisyydellä). Muista rentoutua, syödä, nukkua ja ylipäätään tehdä muutakin kuin päntätä aamusta iltaan. Löydä itsellesi sopiva opiskelutekniikka. Ja muista, että jos nyt ei tärppää, niin aina voi hakea uudestaan! 

Millaisia muistoja teillä on pääsykokeista? Onko jollain haku opiskelemaan tiedossa tänä keväänä? 

2 kommenttia:

  1. Mikähän siihen tosiaan on syynä, että tilastomatikka on noin keskeisessä asemassa psykologian pääsykokeissa? Kun kyllähän ne perusteet pitää ymmärtää muillakin aloilla. Tai siis että tehdäänhän sitä tutkimusta muuallakin kuin psykologiassa. :D Itse opiskelen terveystieteitä ja kyllä meilläkin tilastotiede on keskeisessä asemassa alan tutkimuksissa. Ainetta saa opiskella vapaavalintaisena, mutta pakollisena ei ole yhtään tilastotieteen kurssia. Eroavatko ne psykologian tutkimukset sitten kovasti muista tieteenaloista? Aika vieras aihe on itselle tuo psykologia noin tieteenä.

    Mulla takana myös aika monet pääsykokeet. Useimmista on yli kymmenen vuotta aikaa, mutta kävin myös viime keväänä kaksissa. Sen seurauksena musta tuli taas opiskelija, viiden työelämässä vietetyn vuoden jälkeen. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, kyllä se älyttömältä tuntuu, kun onhan ne tilastomenetelmät tosiaan tärkeitä monella muullakin alalla... Itse tiedän aika vähän muiden alojen tilastollisesta tutkimuksesta, mutta villi veikkaukseni on, että aika samoja (tilasto)menetelmiä käytetään niin psykassa kuin monella muullakin alalla :)
      Mäkin olen vähän miettinyt, että saapa nähdä, päädynkö vielä jossain vaiheessa opiskelemaan vähän lisää, joten voi olla, että pääsykokeitakin on vielä tulossa :D

      Poista