tiistai 26. tammikuuta 2016

Eroon kahvinjuonnista

Olen kokopäiväisessä työharjoittelussa vasta kolmatta viikkoa, mutta aamupainotteisemmaksi muuttunut arki on ollut minulle eräässä mielessä melko turmiollinen: olen jäänyt entistä pahemmin koukkuun kahviin. Töissä sen juominen on tehty harvinaisen helpoksi, sillä sitä on tarjolla jatkuvasti, ja kahvikupposen ääressä istuminen mukavien työkavereiden kanssa on vaan vähän liian mukavaa. Niinpä jo muutamassa päivässä minullekin jäi tavaksi juoda kupponen tai pari jo heti aamusta, lisää vähän jälkiruoaksi lounaan päälle, ja iltapäiväkahvitkin vielä totta kai. Kokonaissaldo jää yleensä kolmeen tai maksimissaan neljään pieneen kuppiin, mikä kovan luokan kahvinarkkareille on tuskin yhtään mitään. Itse olen kuitenkin juonut kahvia vasta parisen vuotta ja pitkään hyvin  vähän ja epäsäännöllisesti (lähinnä kahvilassa käydessä ja satunnaisesti yliopistolla), joten omalla kohdallani se muutamakin päivittäinen kuppi on paljon - varsinkin, kun olen valitettavasti unetonta, ahdistuvaa ja kaikin puolin herkästi reagoivaa sorttia. Tiedän, että kahvilla on kohtuudella nautittuna myönteisiä terveysvaikutuksia, eikä sitä voi kovin hirvittävänä paheena pitää, mutta minulle se ei kerta kaikkiaan tunnu sopivan.

Vielä muutama vuosi sitten inhosin niin kahvin makua kuin tuoksuakin, mutta jotenkin salakavalasti kahvi ujuttautui minunkin elämääni. Se alkoi ällömakeista erikoiskahveista, joita joskus uskaltauduin kokeilemaan kaakaon sijasta, ja vähitellen alkoikin sitten maistua myös perinteinen latte tai cappuccino, ja lopulta ihan normikahvikin (maidon kanssa tosin edelleen). Opin pitämään kahvin mausta, tuoksusta ja koko kahvittelukulttuurista, joka Suomessa tunnetusti on aivan erityisen vankka. Kahviloissa olen viihtynyt aina, mutta aiemmin olin usein harmitellut niiden suppeaa tai tylsää teevalikoimaa. Kahville antautumisen myötä valinnanmahdollisuudet kuitenkin laajenivat ihanasti, eikä paluu takaisin tiukkapipoiseksi teenlipittäjäksi ole kauheasti houkutellut, vaikka yhä juonkin  paljon teetä ja varsinkin erilaisia yrttihaudukkeita iltaisin. Ja rehellisesti sanottuna olen edelleen sitä mieltä, että hyvä tee maistuu paremmalta kuin kahvi ja jollain mystisellä tavalla lämmittääkin niin kehoa kuin mieltä ihan eri tavalla. 

Tähän tilanteeseen en haluaisi päätyä...

Tämä on tullut jossain määrin yllätyksenä, mutta olen selvästi koukussa kahviin: päivä ei tunnu lähtevän kunnolla käyntiin ilman sitä, olo on aiempaa nuutuneempi, ja vaikka kahvin maku ei oikeastaan edes ole kovin kummoinen, huomaan silti himoitsevani sitä. Vielä loppusyksystä ja joululomalla vietin aina välillä ihan huomaamattani (ja joskus tarkoituksellakin) kahvittomia päiviä, mutta nyt töiden alettua tilanne on vinksahtanut niin, että kahvittomuus vaikuttaa selkeästi olotilaan ja jaksamiseen. Lisäksi minulla on jo syksystä lähtien ollut jos jonkinlaisia uniongelmia useita kertoja viikossa: nukahtamisvaikeuksia, heräilyä keskellä yötä, painajaisia, levotonta ja virkistämätöntä unta - joista tietenkin seuraa se, että aamuheräämiset ovat entistäkin nihkeämpiä ja päivällä väsyttää (mikä luonnollisesti pitää yllä tapaa litkiä sitä pahuksen kahvia). Olen ollut kuluneina kuukausina myös aiempaa ahdistuneempi ja levottomampi, jopa jonkin sortin paniikkikohtauksia on ollut muutaman kerran, vaikka en yleensä kärsi sellaisista. Aluksi en osannut yhdistää tätä kahviin, vaikka muuten ahdistus ihmetytti: toki elämässäni on tapahtunut suuria muutoksia ja tulevaisuus mietityttää, mutta toisaalta muutokset ovat olleet lähinnä miellyttäviä, ja kokonaisuudessaan tuntuu siltä, että elän hyvää ja itseni näköistä elämää. Tuskin yksin kahvia voi syyttää ahdistuksesta tai ehkä univaikeuksistakaan, mutta ei se ainakaan millään muotoa helpota niitä - puhumattakaan siitä, että kahvinjuonnin myötä olen ensimmäistä kertaa elämässäni alkanut kärsiä närästyksestä. Syitä lopettamiseen siis tuntuu riittävän, ja enää jää mietittäväksi, miten ihmeessä tätä hieman tuskaista prosessia voisi helpottaa.

Tänään piti olla ensimmäinen kahviton päiväni. Se alkoi lupaavasti: vein töihin paketillisen kofeiinitonta rooibos-teetä, ja join pelkästään sitä sekä aamulla että lounaan jälkeen. Iltapäivällä iski kuitenkin harvinaisen nuutunut olo, ja meinasin nukahtaa vastaanottohuoneen pehmoiseen nojatuoliin. Ja niinhän siinä tietysti kävi, että kulautin kurkusta pari kuppia kahvia, että pysyisin skarppina tai edes hereillä loppupäivän. Huomenna uusi yritys, mutta jännittää jo etukäteen, miten ihmeessä jaksan, kun tuskin tänäänkään saan kovin aikaisin unen päästä kiinni. Ystävä yritti lohdutella, että kyllä se muutamassa päivässä helpottaa, ja sitä yritän toistella itselleni - kai se on ihan loogista, että unikin jossain vaiheessa tulee, jos on tarpeeksi väsynyt? Kahvin korvikkeena aion juoda tietysti teetä (pääasiassa kofeiinitonta), ja lisäksi täytynee pitää huolta säännöllisestä ruokarytmistä ja riittävästä vedenjuonnista, mutta löytyisiköhän kahvista irtaantumiseen jotain käteviä vippaskonsteja, joita en vielä tunne? Löytyykö sieltä lukijoiden joukosta kahvinjuonnin lopettaneita, jotka haluaisivat jakaa kokemuksia? :) 

Millainen suhde teillä on kahviin? 

4 kommenttia:

  1. Omista kokemuksista voin kertoa, että kerta heitolla ei kannata yrittää päästä kahvista eroon:) Varsinkaan kun kyse isommasta määrästä, jonka päivän aikaan juo:D Oon ite juonut kahvia jo todella pitkään ja riippuvuus siitä monien vuosien mittaan tuli. Vois sanoa melkein jo paheeks?
    Tänä vuonna päätin, että on vähennettävä kahvin ryystämistä. Ihan kokeillakseni, koska joskus kun ei vaan saanut kahvia, auta armias sitä päänsärkyä, joka kesti päivästä iltaan asti:D
    Vähensin kuppien määrää päivässä aina asteittain. Viikon ajaks vähensin aina kupin päivässä, mitä normaalisti tulis juotua. Kun päädyin vihdoin 1 kupilliseen, jonka otin aamulla, lopulta jäi puoleen kuppiin ja nykyään pärjään ilman kahvia ja ilman päänsärkyjä! Korvasin toki kahvit aamuisin mustalla teellä, iltapäivällä teetä myös ja iltasella vihreetä teetä:)

    Onhan mun olo vieläkin nuutuneempi, mut kuitenki tunnun voivan paremmin! Rakastan kahvinmakua, se tulee korvattua kahvipapusuklailla, joita punnitse ja säästässä myydään.

    Tsemppiä! Onnistut kyllä:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla onneksi määrät eivät ole olleet kovin suuria, joten aika hyvin tuo kerta heitolla lopettaminen on oikeastaan onnistunut, nyt en nimittäin ole juonut kahvia melkein viikkoon, ja olo on jokseenkin siedettävä, vaikkakin vähän väsynyt :) Mulla ei kaikeksi onneksi ole tullut noita päänsärkyjä, millä monet ovat pelotelleet. Mä tein nyt niinkin radikaalin tempun, että oon ollut kokonaan ilman kofeiinipitoisia juomia, eli teekin vaihtui kofeiinittomaan yrttihaudukkeeseen :)

      Kiitti tsemppauksesta! :)

      Poista
  2. Viimeisessä Voi hyvin -lehdessä oli artikkeli kahvin suotuisista vaikutuksista terveyteen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, mä itse asiassa luinkin sen :) Toki kahvilla on noita hyviäkin vaikutuksia, mutta eipä niistä loppujen lopuksi ole kovin paljon iloa, jos ikävät vaikutukset ovat jokapäiväisiä :/ Mutta se on tietysti yksilöllistä, ja jos kahvinjuonnista ei seuraa mitään ikäviä oireita, niin eihän siinä (kohtuullisissa määrin) olekaan mitään pahaa :)

      Poista