maanantai 28. joulukuuta 2015

Vuodet viimeiset

Muutaman päivän kuluttua eletään jo uutta vuotta, joka tuo ainakin minun elämääni suuria muutoksia: parin viikon kuluttua aloitan viiden kuukauden mittaisen työharjoittelun, jonka jälkeen valmistun psykologian maisteriksi. Edelleen harvinaisen hämmentävä ajatus - arvatkaa, tuntuuko yhtään siltä, että olisin millään tavalla "valmis"! Pikemminkin taivun ajattelemaan, että eihän kukaan meistä koskaan ole täysin valmis, sillä kaikeksi onneksi elämään voi ja mielestäni myös kannattaa suhtautua jatkuvana oppimis- ja kehittymisprosessina. Oli kyse sitten urasta ja työelämästä, ihmissuhteista tai ihan vain oman itsen kanssa toimeen tulemisesta (joka luonnollisesti on aikas tärkeää myös työn ja suhteiden näkökulmasta).



Viime päivinä on tullut ajateltua paljon paitsi kulunutta vuotta, myös kaikkia näitä vuosia (tähän mennessä viisi ja puoli) lukiosta valmistumisen ja nykyhetken välillä. Ei sellaista muutosta oikein voi sanoittaa - ja silti koen loppujen lopuksi olevani ihan se sama ihminen, joka idealistisena ja innokkaana lukiolaisena alkoi kaivautua vähitellen ulos kuorestaan, uskaltaa yhä enemmän ja luottaa itseensä vähän vakaammin. En ole valmis, sekin prosessi on yhä kesken, vaikka se onkin muuttanut vuosien varrella muotoaan: avoimuuden ja uskalluksen lisäksi olen alkanut arvostaa ja tavoitella myötätuntoa yhä enemmän. Rohkeus vailla myötätuntoa ja halua ymmärtää muita kun on hippusen pelottavaa.


Joulu ja sen jälkeiset välipäivät ovat monille tietyllä tavalla pysähtymisen aikaa. Itse koen tämän ajanjakson toisaalta ihanana ja rentouttavana mutta toisaalta myös ahdistavana: jo ala-asteiässä pahimmat eksistentiaaliset kriisit tuppasivat aina iskemään juuri joululomalla, kun kaikki ympärillä tuntui pysähtyneen ja oli liikaa aikaa ajatella syntyjä syviä. Vuodenvaihteen lähestyessä tuntuu suorastaan pakolliselta käydä mielessään läpi kulunutta vuotta ja toisaalta miettiä, mitäköhän tuleva vuosi tuo tullessaan. Uudenvuodenlupauksia en tälläkään kertaa aio tehdä (ainakaan julkisesti - myönnettäköön, että omassa pienessä mielessäni saatan silti punoa jonkinlaisia suunnitelmia...), mutta tämän hyvin tapahtumarikkaan ja tunteikkaan vuoden jälkeen tuntuu aika huimaavalta ajatella, millainen ensi vuodesta muotoutuu. Niin paljon kuin myrskyistä pidänkin, toivoisin hieman enemmän tyyneyttä ja selkeyttä. Ja taitoa olla huolehtimatta liikaa tulevasta, uskallusta luottaa ja rakastaa epäilyksittä, kykyä heittäytyä sielu apposen auki kohti uutta ja jännittävää.


Näissä sekalaisissa mietteissä jatkan vielä hetken leppoisaa lomaa perheen luona pohjoisessa ennen uusiin kuvioihin sukeltamista. Ja vaikka en kovin talvi-ihminen olekaan, täytyy myöntää, että kyllähän tuo vähän lumisempi maisema näyttää ihan miellyttävältä pitkän harmauden jälkeen.

Mukavia vuoden viimeisiä päiviä teille, sekä iloa ja onnea uuteen vuoteen! :) 

2 kommenttia:

  1. Onnea työharjoitteluun ja viimeiseen ponnistukseen! Tottahan se on, ettei koskaan ole mitenkään "valmis", vaikka saisi millaisia papereita ja titteleitä.Mutta tärkeää on mielestäni nimenomaan tiedostaa se, ettei ole valmis, mutta on valmis ottamaan sen mitä eteen sattuu tulemaan.
    Hyvää loppuvuotta ja onnellista tulevaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon! :) Mainiota uutta vuotta sinnekin!

      Poista