keskiviikko 16. joulukuuta 2015

Mitä annettavaa minulla on?

Viime aikoina toisten blogeja lueskellessa ja omia postausideoita miettiessä olen tullut ajatelleeksi paljon sitä, miten nykyisin erilaisia neuvoja ja mielipiteitä puskee tajuntaan joka puolelta - ainakin, jos vähänkään seuraa sosiaalista tai ylipäätään mitään mediaa. Varsinkin hyvinvointia ja terveellistä elämäntapaa käsittelevät blogit ja aikakauslehdet pursuilevat erilaisia neuvoja paremman ja onnellisemman elämän saavuttamiseen. Ei liene yllätys, että useimpiin neuvoihin ei sisälly mitään uutta tai yllätyksellistä. Toki muistutuksista ja kertauksesta ei meille itsekurittomille reppanoille ole haittaa, mutta silti välillä käy mielessä, mitä tarkoitusta kaikki tämä neuvova itseilmaisu loppujen lopuksi palvelee. Moni varmasti bloggaa osittain vain omaksi ilokseen ja kirjoittelee ylös ennen kaikkea omia oivalluksiaan ja ajatuksiaan miettimättä hirveästi sitä, ovatko ne erityisen kekseliäitä tai uutta luovia - eikä siinä tietenkään ole mitään väärää. Jonkun mielestä itsestäänselviltä tuntuvat neuvot voivat kolahtaa jollekin toiselle juuri sillä hetkellä, ja samoin eri kirjoittajien tyylit vetoavat eri tavalla eri lukijoihin. 

Henkilökohtaisesti olen oikeastaan aika kyllästynyt bloggaamaan hyvinvointiin liittyvistä aiheista.  Psyykkinen hyvinvointi toki jää usein vähemmälle huomiolle hyvinvointiblogeissa, ja siksi olen halunnut tuoda esiin siihen liittyviä aihepiirejä, mutta silti aina löytyy joku paljon asiantuntevampi tyyppi, joka on ilmaissut aika lailla samat ajatukset paremmin. Monet arkiset henkiseen hyvinvointiin liittyvät aiheet tuntuvat kertakaikkisen kuluneilta, ja usein päällimmäinen fiilis on se, että onko minulla tästä oikeasti mitään uutta tai erityisen omakohtaista (muttei liian henkilökohtaista) sanottavaa. Psyykkisestä hyvinvoinnista kirjoittaminen niin, ettei teksti lipsahtaisi liian henkilökohtaiseksi eikä toisaalta jäisi puisevan tieteelliseksi, on oikeastaan todella haastavaa. Varsinkin, kun en ole niitä bloggaajia, jotka haluaisivat avata omaa elämäänsä ja kipukohtiaan julkisesti kovinkaan paljon. Ehkä kaikki eivät ajattele näin, mutta itse en koe kovin motivoivana jaaritella asioista, joista ”kaikki muutkin” kirjoittavat - ellen sitten koe, että oma näkökulmani poikkeaa toisista sen verran, että sen esiin tuominen voi herättää uusia ajatuksia muissakin. Olen vähentänyt myös erityisesti hyvinvointiblogien lukemista melko lailla viime aikoina, sillä olen kyllästynyt lukemaan käytännössä aina samoja ajatuksia vähän eri paketissa. Valitsenkin lukemani blogit ennen kaikkea bloggaajan kiinnostavan persoonallisuuden tai mielenkiintoisen itseilmaisun, en juttujen aiheiden perusteella. 

Vaikka psykologia, ihmisen toiminta ja terveys ovatkin todella kiinnostavia aihepiirejä ja koen tällä hetkellä olevani oikealla alalla, tämä ei missään nimessä ole se yksi ja ainoa intohimoni. Monille psykologia tai muut ihmisten auttamiseen ja hyvinvoinnin tukemiseen liittyvät ammatit tuntuvat olevan jonkinlainen kutsumus, mutta omalla kohdallani näin ei taida olla: olisin aivan hyvin voinut päätyä jollekin toiselle alalle, enkä itse asiassa ole ollenkaan varma siitä, mitä vaikkapa kymmenen vuoden päästä teen (edes ammatillisessa mielessä siis). Tällä hetkellä tuntuu siltä, että en välttämättä halua käyttää ainakaan kovin paljon vapaa-ajastani hyvinvoinnista höpöttämiseen, kun joka tapauksessa olen tekemisissä psyykkisen hyvinvoinnin kanssa päivät pitkät varsinkin tammikuusta eteenpäin, kun aloitan kokopäiväisen työharjoittelun. Maailmassa on niin huikean paljon muutakin kiinnostavaa: juuri nyt olen aika hurahtanut erityisesti historiaan ja antiikin kirjallisuuteen, joihin perehtyminen ja joista kirjoittaminen tuntuvat paljon mielekkäämmiltä kuin lattean hyvinvointipuheen tuottaminen. En aio ainakaan vielä hylätä tätä blogia tai muuttaa sen suuntaa täysin, mutta ajattelinpa vain kertoa, että inspiraatio blogin ydinaiheista kirjoittamiseen on aika vähissä. Kulttuurista ja taiteesta kirjoittaminen sen sijaan kutkuttaa parhaillaan huomattavasti enemmän, joten jos ne jutut kiinnostavat, paasaan niistä Kulttuuripläjäys-blogini puolella :) Hyvinvointihöpinöistä taidan kuitenkin pitää ainakin pientä joululomaa ja keskittyä imemään itseeni inspiraatiota ja sivistystä muilta elämänalueilta. 

4 kommenttia:

  1. Mun mielestä sun tekstit on virkistävä poikkeus tässä ajassa, joka pursuilee neuvoja kaikille. Nimenomaan analyyttisyys ja yleispätevyys, se ettet lähesty aiheita vain omien mielikuviesi ja kokemuksiesi kautta, on tosi virkistävää luettavaa. Sä et neuvo, miten asioita pitäisi tehdä, vaan oot ihanan maltillinen. Toivottavasti palaat kirjoittamaan vielä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihanasta kommentistasi, mukava kuulla että olet pitänyt jutuistani! :) Toivon mukaan juttuideoitakin vielä tulee, ja varmasti ainakin jossain muodossa jatkan kirjoittamista :)

      Poista
  2. Täällä toinen tuleva psykologi, jolla on ollut viime aikoina hieman samanlaisia pohdintoja, jopa siihen saakka, että olen leikitellyt ajatuksella alanvaihdosta. Tällä hetkellä mm. kirjallisuus ja filosofia tuntuvat vetävän puoleensa enemmän kuin psykologia. Tuskin kuitenkaan alaa enää vaihdan, sillä takanani on jo yksi pääaineenvaihto. Onneksi laajat mielenkiinnon kohteet ovat elämää rikastuttava asia, ja psykologinakin takuulla voi ammentaa mitä erilaisimmista asioista. Ja onhan psykologian kenttä lisäksi työmahdollisuuksineen ilahduttavan laaja ja hyvin työllistävä. :)

    Joka tapauksessa olen samaa mieltä kuin edellinen kommentoija. Blogisi on kaukana "viisi askelta parempaan elämään" -tyyppisestä hyvinvointitoitotuksesta, ja siten antoisaa luettavaa. Minäkin toivon, että löydät vielä innon kirjoittamiseen myös tämän blogin puolella! Hyvää joulua! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, psykologian alallakin on mahdollista tehdä aika monenlaisia juttuja, eikä laajoista kiinnostuksen kohteista tietenkään ikinä haittaa ole, yleissivistystä pääsee varmasti hyödyntämään niin töissä kuin vapaa-ajalla :)
      Kiitos kovasti, kiva kuulla! Ihanaa joulua myös sinne :)

      Poista