keskiviikko 18. marraskuuta 2015

Mikä avuksi palelemiseen?

Olen niitä ihmisiä, jotka palelevat lähes aina, kun lämpötila laskee alle kahdenkymmenen plusasteen - eli Suomessa käytännössä ympäri vuoden. Kaulahuivi pysyy kaulassa usein kesälläkin, ilman pipoa ulkoilua ei voi harkitakaan alle kymmenen asteen keleillä, ja vähänkin kylmemmällä ilmalla on puettava sukkahousut farkkujenkin alle. Ihmettelen ja kadehdin niitä onnekkaita, jotka tarkenevat tepastella kotonaan paljain jaloin tai t-paita päällä talvellakin. Minun asunnossani on tälläkin hetkellä mukavat päälle parikymmentä astetta lämmintä, mutta kirjoitan tätä silti villasukat jalassa ja neuletakki päällä. Olen ollut aina viluinen, ja ilmeisesti kyseessä on jonkin sortin sukuvika: äitini nimittäin on, jos mahdollista, vielä meikäläistäkin herkempi hytisemään. Jotkut ihmiset kestävät hyvin paleluakin, mutta minulle tulee liian kylmässä suorastaan huono ja vähintäänkin tuskainen olo. Kärsin kylmästä ihan yhtä intensiivisesti kuin monet muut kuumasta, ja jos saan valita, valitsen aina mieluummin hieman liian kuuman kuin kylmän lämpötilan. Monesti on tuntunut siltä, että olen syntynyt väärään maahan, kun Suomessa ei ole minun makuuni juuri koskaan tarpeeksi lämmintä edes kesällä... Nuorempana vähän naureskelin ihmisille, jotka matkustivat ulkomaille ihan vain pelkän lämmön takia, mutta ymmärrän heitä koko ajan paremmin. Viime kesänä vietin päälle viikon helteisessä Milanossa ja muistan vieläkin elävästi sen, miten kertakaikkisen hyvä olo oli, kun ei tarvinnut päiväkausiin palella tai raahata kaulahuivia ja muita lämpimämpiä vaatteita laukussa kaiken varalta (kuten Suomen kesässä usein täytyy).

Ihaninta olisi päästä kokonaan eroon palelusta. En vaan tiedä, onko se mahdollista (ei ole äitimuorillakaan onnistunut). Jotkut selittelevät paleluani sillä, että olen turhan laihassa kunnossa, mutta syön kyllä riittävästi ja monipuolisesti enkä tiettävästi enää ole juurikaan alipainoinen. Kilpirauhasen vajaatoiminta toki aiheuttaa monilla viluisuutta, mutta omalla kohdallani paleleminen ei ole lääkityksen myötä hävinnyt yhtään minnekään. Avantouintia ja kylmiä suihkuja on suositeltu verenkierron virkistämiseksi, mutta kylmään pulahtaminen tuntuu ajatuksena edelleen vähän liian äärimmäiseltä - ja äkkinäisten lämpötilanvaihteluiden terveellisyyskin vähän mietityttää, varsinkin kun olen niin herkästi reagoivaa sorttia. Tähän asti olen onnistunut torjumaan palelua lähinnä pukeutumalla paksuihin (mutta hieman ahdistaviin) vaatekerroksiin ja juomalla teetä tai kahvia useita kertoja päivässä.


Viime aikoina olen keksinyt yhden hetkellisen avun paleluun. Se kuulostaa tietysti niin ilmeiseltä, ettei siinä ole varmasti kenellekään mitään uutta: kyseessä on nimittäin saunominen. Olen siinä mielessä epätyypillinen suomalainen, etten ole todellakaan aina ollut mikään himosaunoja. Lapsena pidin siitä, mutta sen jälkeen ehti olla varmaan lähemmäs vuosikymmenen mittainen kausi, jolloin en juuri viihtynyt saunassa, sillä liian kuumassa tuli hyvin äkkiä huono ja hutera olo. Viime vuosina olen käynyt saunassa lähinnä mökillä muutaman kerran vuodessa - siitä huolimatta, että asunnossani on oma sauna. Kyllä, aika noloa myöntää, että pitkän aikaa se toimitti lähinnä siivousvälinevaraston virkaa. Jossain vaiheessa kuitenkin hoksasin niinkin yksinkertaisen seikan, että eihän sitä saunaa tarvitse lämmittää niin kuumaksi kuin tapana on! Joku saattaisi vähän naureskella sille, että lämmittelen oikein mielelläni noin 50-asteisessa saunassa, mutta minulle se sopii paljon paremmin kuin kovin kuumat löylyt: ei palele mutta ei tule myöskään ahdistavan kuuma, ja saunassa voi pelkän istua töljöttämisen sijasta hoitaa kroppaa yksinkertaisilla venyttely- ja joogaliikkeillä. Lämpö rentouttaa kehon ja auttaa myös mielen rauhoittamisessa, ja alkusyksystä huomasin, että pieni saunahetki illalla voi auttaa myös nukahtamisvaikeuksien selättämisessä.

Valitettavasti vaan sieltä saunasta ja kodin lämmöstä on joskus poistuttava ulkomaailmaan hytisemään. Tavallaan pidän talvesta, varsinkin lumi on oikein kaunista ja tunnelmallista, mutta kylmästä vuodenajasta nauttimista häiritseee aika tavalla se, että melkein aina on palelun takia vähintäänkin hieman epämiellyttävä olo - tai sitten tukalan kuuma, kun esimerkiksi menee kauppaan toppatakissa ja muutenkin hirmuisissä vällyissä. Kunpa tarkenisi edes sisällä pelkkä normaali pitkähihainen paita päällä... neuleet ovat toki ihania, mutta yleensä olen kyllästynyt niihin jo viimeistään jouluun mennessä, kun ilmankaan ei tarkene :D

Löytyykö lukijoiden joukosta vilukissoja? Ja jos joku on löytänyt tehokkaan avun palelemiseen, niin kuulisin mielelläni!

8 kommenttia:

  1. Itse ole juurikin niitä ihmisiä, jotka käyttävät vielä t-paitaa. Kovilla pakkasilla sitten tuskailen sitä, pitäisikö laittaa jalkaan pitkät kalsarit. Pitkiä kalsareita en kyllä mitenkään pysty pitämään sisällä farkkujen alla. Viime talvena tuli tilanne, että ainut saatavissa oleva lämmike farkkujen alle oli sukkahousut. Tuollaiset 40 den sukkahousut oli aika outo kokemus näin miehelle. Päädyin kuitenkin niitä kokeilemaan, kun jouduin oleskelemaan ulkona suht pitkään 15 asteen pakkasessa. Niin paljon olen kuullut valitusta sukkahousujen kauheudesta, että hämmästyin melkoisesti, kun nehän olikin mielestäni todella paljon mukavammat kuin miesten kalsarit. Niitä pystyi pitämään sisälläkin jonkin aikaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minua ihmetyttää, miten monet naiset pitävät sukkahousuja epämukavina - on ne nimittäin taatusti mukavammat housujen alla kuin kalsarit tai legginssit! :)

      Poista
  2. Yksi vilukissa täälläkin :) Käytössä villasukat ja kaikenmaailman "shaalit". Teetä sisäisesti ja pitkään haudutettuja uuniruokia (mukamas tuo lämpöä) :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lämpimät uuniruoat ovat kyllä talvella ihania, ja sosekeitot samoin! Kovin kylmällä ilmalla ei tee mieli syödä salaattia tai muuta kylmää ruokaa, vaikka kesällä sellaiset maistuvat :)

      Poista
  3. Täällä toinen vilukissa! :D Vaikka luulisi, että täällä on mukamas lämmintä, niin talvella saa hytistä. Ja jäävuoren huippuna kovaakin kovempi tuuli.

    Minun keinot taistelua kylmää vastaan: pukeutua lämpimästi ulos mentäessä, erityisesti hyvä takki. Tarvittaessa kaulaliina, lapaset/sormikkaat ja pipo. Paljon teetä. Sopat on hyviä. Toi saunominen on hyvä keino, harmi, ettei meillä ole täällä saunaa. Sisällä villasukat ja villatakki, siis normaalin paidan lisäks. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyi, kova tuuli on kyllä kurja juttu, varsinkin kun sitä vastaan on hankalampi suojautua vaatteilla täysin.. Mutta kunnon vaatteet ovat tietty tärkeä juttu kylmässä :) Itse onneksi löysin pari vuotta sitten aika täydellisen toppatakin, jolla pärjää kovemmillakin pakkasilla. Sen sijaan pikkupakkasella tai nollakelillä pukeutuminen on usein vaikeaa, kun villakangastakki on joskus sopiva, ellei sitten tuule liikaa :D

      Poista
  4. Täällä kans yksi, jolla on lähes kylmä nenänpää. No, ei ehkä kesähelteillä, mutta muuten. Saunomisesta kans tykkään, mutta jo suihkussa voi tulla jo vilu.
    Mutta sukkahousuja inhoan :). Varsinkin niitä ohuita, eihän ne pidä yhtään lämpöä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, eihän ne ohuet lämmitä, mutta onneksi lämpimämpiäkin on, itse esimerkiksi käytän talvella paljon villasukkiksia, tarkenee käyttää hameitakin niiden ansiosta :)

      Poista