tiistai 3. marraskuuta 2015

Mietteitä järkevästä rahankäytöstä

Raha on siitä mielenkiintoinen aihe, että käytännössä kaikki todennäköisesti ajattelevat sitä toisinaan tai melko useinkin, mutta siitä puhuminen tuntuu olevan monelle hyvin arka aihe. Kyllähän me tiedämme: esimerkiksi toisen palkasta tai toimeentulosta kysymistä ei pidetä kovin hyväksyttävänä, vaikka kyseessä olisi varsin läheinenkin ystävä tai tuttava. Rahankäytöstä ja "tuhlaamisesta" puhuminen herättää helposti närää muissa ihmisissä, sillä se koetaan helposti omilla tuloilla elvistelynä. Taloudellisista vaikeuksista puhuminen sentään tuntuu nykypäivänä olevan vähän sallitumpaa, vaikka toki moni saattaa nolouspäissään jättää senkin melko vähälle. Kuitenkin varsinkin opiskelijoiden ja muiden pienituloisten keskuudessa rahan puutteesta nillittäminen ei tunnu olevan kovinkaan harvinainen aihe - ja oman kokemukseni perusteella opiskelijoiden keskuudessa on ihan okei jopa kysyä jonkun osa-aikatyön palkasta ja vuokran kaltaisista perusmenoista. Itse olen kokenut tämän jopa hieman hämmentävänä, sillä olen ilmeisesti sisäistänyt kotoa aika perinteisen käsityksen siitä, millä tasolla taloudellisista asioista on sopivaa puhua. Niinpä en aio täällä blogissakaan jaaritella aiheesta kuin melko yleisellä tasolla. Aihe on kuitenkin niin tärkeä ja kiinnostava, etten malttanut kokonaan jättää sitä rauhaan :)

Hävettää tunnustaa, mutta olen aina ollut sellainen ihminen, jolla rahaa kuluu niin paljon kuin sitä on. Kykenen kyllä säästämiseenkin, jos se tähtää johonkin tiettyyn tarkoitukseen, mutta säästäminen niin sanotusti pahan päivän varalle ja yllättäviä menoja varten tuntuu vaikealta - niin kuin käsittääkseni todella monille muillekin. Tietysti asiaan vaikuttaa se, että olen vielä opiskelija, eikä minulla ole koskaan tähän mennessä ollut kovin suuria säännöllisiä tuloja. Nyt valmistumisen häämöttäessä olen aika paljon pohtinut sitä, että taitaa olla aika järkevöityä ja aikuistua toden teolla myös raha-asioiden suhteen. Minulle tämä tarkoittaa ennen kaikkea suunnitelmallisuutta, jota yleensäkin pidetään tärkeänä juttuna taloudenpidossa. Satunnaisiin pieniin heräteostoksiin kuluu helposti ja melkein huomaamatta viikossa tai kuukaudessa aika paljonkin rahaa, vaikka ne tuntuisivat ostohetkellä varsin harmittomilta. Muutamaan otteeseen olen pitänyt säännöllisesti kirjaa kaikista menoistani ja yllättynyt (suorastaan vähän järkyttynyt) siitä, miten paljon olen onnistunut kuluttamaan sellaisiin pikkujuttuihin kuin kahvitteluun ja välipaloihin, isommista heräteostoksista puhumattakaan. Vaateshoppailutottumuksiani olen tosin onnistunut muuttamaan viime vuosina aiempaa järkevämmiksi: en enää juuri koskaan kiertele kaupoissa vain huvin vuoksi (paitsi matkoilla), ja ostan vain sellaisia juttuja, joita oikeasti tarvitsen tai rakastan. Silti parantamisen varaa varmasti olisi, sillä monista karsintakierroksista huolimatta vaatekaapistani löytyisi päällepantavaa itseni lisäksi parille muullekin naisihmiselle...

Tällä hetkellä merkittävin taloudellinen paheeni taitaa olla kahvittelu ja ulkona syöminen, jotka ovat vähän salamyhkäisesti lisääntyneet sen myötä, kun olen vähentänyt vaatteiden ja kosmetiikan ostamista. Toisaalta kahvittelu ja satunnainen ravintolassa syöminen ovat mitä ihanimpia piristyksiä arjen keskellä ja tietysti myös miellyttävää sosiaalista toimintaa, mutta silti välillä käy mielessä, miten paljon onnistuisi säästämään, jos jättäisi tuollaiset jutut kokonaan välistä - jos en vaikkapa vuoteen kävisi ollenkaan kahvilla tai ulkona syömässä, säästäisin varmasti helpostikin yhden mukavan matkan verran. Sitä pidän kuitenkin todella arveluttavana, että joillakin ihmisillä on niin suuri into puuttua toisten rahankäyttöön ja valintoihin: onko oikeasti yhtään sen huonompi vaihtoehto sijoittaa hedonistisiin elämyksiin tai vaikkapa kulttuurinautintoihin kuin säästää uutta autoa tai asuntoa varten?

Toki kaikille yhteisiä, yleisiä ohjeitakin voi antaa (kuten se, että ei parane elää jatkuvasti yli varojensa, ja että on viisasta olla edes vähän säästössä sen kuuluisan pahan päivän varalle), mutta rahankäytössä on paljon kyse myös arvovalinnoista, jotka jokaisen täytyy tehdä ihan itse. Mitkä asiat ovat sellaisia, joihin ehkä kuluu paljon rahaa, mutta jotka myös parantavat elämänlaatuasi niin paljon, että et pidä mielekkäänä niistä luopumista? Mistä taas voisit nipistää hieman ilman, että hyvinvointisi ja mielenrauhasi kärsisi siitä merkittävästi? Näitä kysymyksiä lienee hyvä pohtia aina silloin tällöin. Itse esimerkiksi olen tullut siihen lopputulokseen, että kulttuuriharrastuksista en halua säästää, ellei ole aivan pakko, kun taas muutama take away -kahvi vähemmän viikon aikana tuskin vaikuttaa elämänlaatuuni kovinkaan paljon. Ajattelen, että omaan henkiseen ja fyysiseen hyvinvointiin kannattaa aina panostaa, sillä pitemmän päälle se säästää niin rahaa kuin muita omia rajallisia resursseja. Uskoisin, että moni on samaa mieltä vaikkapa siitä, että liikuntaharrastukseen tai terveelliseen ruokaan panostaminen on parempi idea kuin se, että elää mahdollisimman halvalla mutta päästää itsensä niin pahasti hunningolle, että siitä koituu huomattavia henkisiä, fyysisiä ja taloudellisia kustannuksia myöhemmin.

Millaisia ajatuksia teillä on järkevästä rahankäytöstä? Oletteko itse pihistelijöitä vai tuhlailijoita? 

4 kommenttia:

  1. Hyvää pohdintaa! :) Itse olen ehkä siltä ja väliltä, tai sitten pihistelijä, joka silloin tällöin tällöin sortuu tuhlaamiseen. Suurimman osan ajasta ostan vain välttämättömimmät jutut, mutta sitten on myös hetkiä, jolloin otan ja lähden reissuun tai ostan kivan vaatteen. Yleensä juurikin kysyn itseltäni, että todellako tarvitsen tätä. Eli pääsääntöisesti yritän ostaa tarpeeseen. :) Kolikon kääntöpuolena on se, että kun kulutetaan, niin markkinatalous pyörii. Ajatella, jos kaikki pihistelisivät, niin sitten voisi pienet liikkeet olla pulassa. Onneksi meitä on monenlaisia! Ehkä paras on just se, että jokainen eläköön omien varojensa ja arvojensa mukaan. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai niin... Haluaisin lisätä, että en tykkää rahasta. Minusta se on kaiken pahan alku ja juuri, mutta ironisesti välttämätöntä tässä maailmassa. Ihmiset sortuvat järjettömyyksiin vain rahan takia... Maailma olisi parempi paikka, jos rahaa ei olisi tai ei tarvittaisi, koska esim. keksintöihin ja yrityksiin tarvitaan rahaa ja näin ollen maailma on epäreilu niille, joilla ei ole niin paljon rahaa. Tai jos olisi vaikka opiskelija, jolla ei ole varaa maksaa koulutustaan, ja juuri hän olisi avain vaikkapa syövän parantamiseen... Millainen olisikaan sellainen maailma, jossa ei olisi rahaa? :) Uskon, että olisimme paljon kehittyneempiä... Vaikka ymmärrän, että jonkinlainen vaihdon väline tarvitaan... :/

      Poista
    2. Kiinnostavia pointteja! :) En itsekään erityisemmin pidä rahasta, pikemminkin se tuntuu pakolliselta pahalta, ja maailmaa ilman minkäänlaista rahaa on oikeastaan aika vaikea kuvitella, kun rahan konsepti lienee ollut olemassa niin kauan kuin yhteiskuntia ylipäätään on ollut.

      Poista
  2. Mielenkiintoinen aihe! Olen pohtinut tätä itsekin usein ja juuri sitä, miten erilaisia rahankäyttötapoja ja arvovalintoja ihmisillä sitä kautta on. Itse haluan panostaa harrastuksiini, joissa voin kehittyä kuten (edullisiin) tanssi- ja musiikkiharrastukseen sekä liikuntaharrastukseen kuntosalikeskuksen muodossa, sillä se tuo itselleni niin paljon hyvinvointia ja lisää liikunnan määrää arjessa. Lisäksi haluan panostaa esimerkiksi ulkona käymiseen ystävien kanssa, elokuvissa käymiseen ja ravintoloissa ja kahviloissa käymiseen, tietenkin kohtuullisissa rajoissa. Rakastan myös matkustelua ja pyrin lähtemään uuteen paikkaan matkalle aina kun se on mahdollista. Sen sijaan asun melko vaatimattomassa asunnossa, jossa elämisen kulut ovat pienet, ostan edullista (mutta terveellistä) ruokaa, tingin ostoksista, ostan erittäin harvoin vaatteita, tavaroita enkä testaile uutta kosmetiikkaa. Itse koen että saan tällä tavoin eniten hyvinvointia itselleni ja arjesta ja elämästä nautinnollisen. Joskus kuitenkin tuntuu että ihmiset paheksuvat kun käytän niin paljon rahaa "mukavaa elämään", vaikka olen opiskelija, niin kuin elämän ei kuuluisi olla liian mukavaa! Jostain syystä tuntuu toisinaan hyväksyttävämmältä käyttää rahat shoppailuun, kalliiseen vuokraan ja kauppalaskuun ja esim. auton kuluihin kun omaan hyvinvointiin ja itsensä hemmotteluun. Tätä toisinaan ihmettelen, sillä koen että minulla on kuitenkin suhteellisen vähän rahaa käytössä, mutta pyrin käyttämään sen hyvinvointini kannalta parhaalla tavalla itselleni. :)

    VastaaPoista