tiistai 27. lokakuuta 2015

Aamuavautuminen

Tänä aamuna heräsin siihen, että teki ihan kauheasti mieli kirjoittaa. Sellaisia haluja on toteltava (varsinkin, jos on koko syksyn elänyt niin vahvasti hetkessä ja toisaalta hetkittäin myös tulevaisuushuolissa ja menneisyysmurheissa, ettei kirjoittamisesta ole tullut oikein mitään), vaikka ei oikeastaan edes olisi mitään tähdellistä sanottavaa. Tai ehkä jotain onkin - ehkä joskus täytyy vain kirjoittaa kirjoittamisen ilosta eikä siksi, että haluaisi välittää potentiaalisille lukijoille jonkin kauniisti jäsennellyn viestin? Nuorempana (herranen aika, niistä ajoista taitaa olla jo kymmenisen vuotta!) kirjoitin paljon tarinoita ja novelleja, hieman vanhempana runoja, mutta viime vuosina luova kirjoittaminen on jäänyt täysin akateemisen kirjoittamisen ja kohtuullisen asiapitoisen bloggaamisen jalkoihin. Iloa nekin tuottavat, sillä jollain kierolla tavalla saan aikamoista tyydytystä siitä, jos saan ilmaistua jonkin monimutkaisen asian järkevästi ja ymmärrettävästi, ja taustatiedon kerääminen ja muu kirjoittamiseen liittyvä älyllinen puuhastelu on kovin inspiroivaa. Siitä huolimatta olen alkanut tuntea hieman vetoa luovemman kirjoittamisen suuntaan - en vain oikein tiedä, mitä se tarkalleen ottaen omalla kohdallani olisi.



Lähes kaikkien lukutoukkien tapaan minäkin olen haaveillut romaanin kirjoittamisesta, mutta tällä hetkellä se ei oikeastaan tunnu kovin houkuttelevalta (eikä minulla kyllä mitään ideaakaan olisi), liian pitkä ja pitkäjänteisyyttä vaativa projekti tähän elämänvaiheeseen. En oikeastaan edes koe olevani fiktiivisten tarinoiden kertoja; pikemminkin haluaisin kirjoittaa todellisesta elämästä, ajatuksista ja tunteista. Runoja siis ehkäpä? Tai ihan vain jotain tekstiä, jota ei tarvitse sovittaa mihinkään tiettyyn muotoon? Olen ehkä hieman kaavoihin kangistunut, joten voisi tehdä hyvää vain kirjoittaa ylös kaikki, mitä vähänkään tekisi mieli kirjoittaa, vaikka saisikin aikaiseksi vain irrallisia lauseita, listoja tai teennäisiä pikku ajatelmia. Kaverini kertoi kirjoittavansa kalenteriinsa joka ilta yhden kulunutta päivää ja sen fiiliksiä kuvaavan lauseen, mikä oli minulle uusi mutta aika mahtavan kuuloinen idea. Sitä taidan kokeilla seuraavaksi. Ja eihän se haittaa, vaikka lauseet vähitellen lisääntyisivätkin.



Opiskelu on ollut tänä syksynä kiinnostavampaa ja mielekkäämpää kuin koskaan, ja odotan tällä hetkellä oikeastaan aika hyvillä mielin tulevaa työharjoittelua, valmistumista ja työelämään siirtymistä. Toisaalta olen pohdiskellut paljon myös sitä, miltä "tavallinen" psykologin työ (joo, tiedetään, mahdollisuuksia on monenlaisia totta kai) pitemmän päälle tuntuisi, ja jäänkö kuitenkin kaipaamaan jotain muuta. Ihmisten auttaminen ja tukeminen on tietenkin erittäin mielekästä ja parhaimmillaan todella palkitsevaa, mutta tällä hetkellä tuntuu, että haluaisin myös luoda jotain uutta - ei välttämättä mitään huikeaa taidetta (vähemmän huikeaa ehkä harrastuksena kuitenkin), vaan ehkä jotain asiapitoisempaa, josta voisi olla myös apua, hyötyä ja iloa jollekin. Paitsi että sitähän tässä koko ajan puuhastellaan bloggaamisen muodossa, aika pienessä mittakaavassa tosin. Tuntuu toisinaan hieman huvittavalta, että on hirmuisen vahva tarve kertoa jotain, vaikkei oikeastaan olisi mitään kovinkaan kummoista kerrottavaa...

Tämä syksy on tähän asti ollut aivan omanlaisensa, monella tavalla jumalaisen kaunis mutta hieman hämmentävä, koska ilmassa on niin paljon muutoksen tuntua. Olen elänyt kovin eri tavalla kuin viime vuosina: liikkunut selvästi vähemmän mutta vain niillä tavoilla, joista todella pidän, syönyt aika usein ulkona vain laiskuuden vuoksi, jättänyt treenejä välistä siksi, että olen mieluummin viettänyt aikaa ystävän kanssa. En edelleenkään ole kovin hyvä ottamaan rennosti, mutta olen kovasti yrittänyt opetella - ja luulisin, että hetkessä elämisen taidot ovat edes hieman vahvistuneet, ja ainakin niistä kuuluisista elämän pienistä iloista on tullut nautittua antaumuksella. Hetkeen tarrautuminen on toisaalta tuntunut myös jossain määrin selviytymiskeinolta tulevaisuuden epävarmuuden edessä, mutta eiköhän niitä huonompiakin stressinkäsittelykeinoja ole.



Tuntuipa jännittävältä pullauttaa päästä ulos ajatuksia tänne ilman sen kummempia suunnitelmia tai aihetta. Olen aina vähän kadehtinut bloggaajia, jotka taitavat hyvin tajunnanvirtamaisen kirjoittamisen, koska itselleni vapaamuotoinen kuulumisista höpöttely tuntuu paljon vaikeammalta kuin jostain rajatusta aihepiiristä kirjoittaminen :D

6 kommenttia:

  1. Ah tämä sun blogi ja nämä sun tekstit!! Tykkään kovin :) Olet taitava kirjoittamaan ja luomaan "vangitsevaa" ja ajatuksia herättävää tekstiä. Miten ois intuitiivinen kirjoittaminen? Mulla on blogissa käynnissä arvonta, jossa voi voittaa osallistumisen verkkokurssille. Itse olen tykännyt sellaisesta kirjoittamisesta vaihteeksi, mutta minuakin kiinnostaisi löytää uudenlaisia tapoja kirjoittaa sen ja blogin lisäksi. Vinkataankos puolin ja toisin, jos jotain keksitään :) ja onneks on sentään aina nämä blogit väylänä ajatuksille ja sanoille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia ihanasta palautteesta! :) Intuitiivinen kirjoittaminen kuulostaa todella mielenkiintoiselta, vaikka en oikeastaan edes tiedä mitä se pitää sisällään :D Ja jos löydän jonkin erityisen mukavan tavan kirjoittaa, niin varmasti auon siitä päätäni täällä blogin puolellakin :)

      Poista
  2. Onpa kaunis sumukuva!

    Ja mukava teksti, vaikken osaa mitään kummempaa nyt kommentoida. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Monena aamuna on ollut ihan upea sumu kyllä <3

      Poista