maanantai 15. kesäkuuta 2015

Sielunravintoa parhaimmillaan

Kotiuduin eilen Suomeen kymmenen päivän Milanon-reissulta, joka oli enemmän kuin onnistunut - en keksi, mitä muuta olisin enää voinut matkalta toivoakaan! Kulttuurinnälkäinen historiaintoilija kun olen, ei liene epäselvää, mitä matka-aktiviteetteihin kuului: paljon kaupunkikävelyä, museoiden ja vanhojen kirkkojen koluamista ja lisäksi peräti neljä aivan huikeaa oopperailtaa. Ja tietysti myös pientä vaatevarastojen täydentämistä, kuten kaupunkilomilla lähes aina, mutta pääpaino oli tällä kertaa selvästi hengenravinnon tankkaamisessa. Sitähän onneksi riitti - vaikka monilla taitaakin tulla ensimmäisenä Milanosta mieleen muoti ja shoppailu, riittää siellä kulttuuriaktiviteettejakin moneen lähtöön, eivätkä kiinnostavat museotkaan loppuneet kesken ainakaan tällä reissulla (eli voipi olla, että tuonne joutuu joskus uudelleenkin, varsinkin kun tarjolla on lisäksi todella kovatasoista oopperaa) :) Silti täytyy tunnustaa, että kaupunkina taidan tykätä Roomasta ehkä vieläkin enemmän. Joka tapauksessa matkailu tuntuu aina vain kasvattavan matkakuumetta, ja nytkin haaveilen saman tien jostakin perusteellisesta Italian kiertomatkasta... (ja Islannista, Venäjästä, Kreikasta, Japanista ja muutamasta muustakin maasta).

Tuntuu ihan uskomattomalta, miten paljon huikeita elämyksiä voi mahtua noin lyhyeen aikaan - kun kotimaassa tuttuja polkuja tallaillessa vastaavia huippukokemuksia onnistuu haalimaan ehkä joitakin kertoja vuodessa! Lisäksi omiin ajatuksiin ja tunteisiinkin saa aina matkoilla vähän uudenlaista näkökulmaa, ja arkiset murheet unohtuvat yllättävän helposti, kun keskittyy joka solulla aistimaan kaikki pienimmätkin vivahteet inspiroivassa ympäristössä. Ja vaikuttavien taide-elämysten ja historiasta hurmioitumisen äärellä saattaa myös huomata, että omat pikku murheet ovatkin usein loppujen lopuksi aika mitättömiä laajemasta mittakaavasta tarkasteltuna. Huikean taide-elämyksen aikaansaama haltioitunut tunne on jotain ihan käsittämättömän hienoa, ainakaan meikäläiseltä ei heltiä sanoja kuvaamaan sitä kunnolla, mutta siitä tunteesta saa parhaimmillaan voimaa vaikka kuinka pitkäksi aikaa (vaikka toisaalta sitä ei pysty koskaan täysin palauttamaan mieleen, vaikka kuinka yrittäisi muistella) :)







2 kommenttia:

  1. Vau,upeita tunnelmia. Jään odottamaan lisäinfoa reissulta. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti! :) Ja voisihan sitä jonkun Milano-vinkkipostauksenkin väsäillä, sen verran monessa paikassa tuli reissun aikana käytyä :D

      Poista