perjantai 1. toukokuuta 2015

Luopumisen vaikeudesta

Moni taitaa tälläkin hetkellä keskittyä railakkaaseen vapunviettoon, mutta täällä on toiset aatokset mielessä: kyllästyin löhöilyyn ja päätin jatkaa jo aiemmin tällä viikolla aloittamaani kaappien raivausta. Olen viime aikoina turhautunut entistä enemmän siihen, miten paljon tavaraa minunkin asuntooni on päässyt kertymään - ja lienee sanomattakin selvää, että kuten varmasti useimmilla, minullakin suuri osa niistä tavaroista on melko lailla tarpeettomia. Huonokuntoisia tai jopa rikkinäisiä vaatteita, vaatteita joita en ole käyttänyt pariin vuoteen, kirjoja joita en luultavasti ikinä tule lukemaan uudestaan, cd-levyjä joita säilytän lähinnä nostalgiasyistä, epämääräisiä muistiinpanokasoja satunnaisilta kursseilta, vanhoja aikakauslehtiä, laatikoiden pohjalla ajelehtivia museoiden ja ties minkä paikkojen esitteitä... ja melkein aina kaappeja ja laatikoita tonkiessa tulee vastaan jotain, mitä en edes muistanut omistavani. Joskus harvoin ne ovat mukavia yllätyksiä, mutta päällimmäinen fiilikseni juuri nyt on kuitenkin se, että haluaisin kotiini (ja siinä samalla myös mieleeni) enemmän selkeyttä ja järjestystä. Unelmani on, että omistaisin ja hankkisin vain tavaroita, joita joko todella tarvitsen tai joita rakastan.

Pidän järjestelemisestä, ja esimerkiksi kirjahyllyn tai vaatekaapin järjestely käy toisinaan suorastaan huvista. Valitettavasti se jää kuitenkin vain järjestelyyn: saatan kyllä intoa puhkuen siirrellä tavaroitani paikasta toiseen, mutta niistä luopuminen onkin paljon vaikeampaa. Ja kun tavaran määrä pysyy järjestelystä huolimatta samana, järjestyksen ylläpitäminen on aina yhtä vaikeaa. Joka kerta vaatekaappi-inventaariota tehdessäni löydän vaatteita, joita en ole käyttänyt pitkiin aikoihin tai jotka eivät edes istu kunnolla mutta joista en silti raaski luopua. Uskottelen itselleni, että ehkä vielä joskus tulen tätäkin käyttämään, vaikka todennäköisyys sille olisikin minimaalinen. Moniin vaatteisiin ja muihinkin tavaroihin liittyy paljon muistoja ja tunteita, joista ei halua luopua, eikä sen takia uskalla luopua tavaroistakaan. Itse asiassa koen aika vahvaa ristiriitaa nimenomaan tunnepitoisten tavaroiden kohdalla: hamstraamisessa ei paljon ole tolkkua, mutta toisaalta jotain materiaalisia muistoja on silti ihana olla, ja esimerkiksi paperivalokuvista tai vanhoista päiväkirjoistani en kerta kaikkiaan suostu luopumaan. Rajan vetäminen sen välille, mitä kannattaa säilyttää ja mitä ei, on osoittautunut varsin vaikeaksi.

Luopumista vaikeuttaa myös omien tarpeiden hieman vinksahtanut arviointi. Tiedättehän: tarvitseeko ihminen todella esimerkiksi viittä lähes samanlaista mustaa t-paitaa, kymmeniä farkkuja tai eri laukkua joka tilanteeseen? Itse voin ainakin myöntää, että minulla on taipumusta uskotella itselleni, että tarvitsen ties mitä sellaista, mitä oikeastaan vain haluan - ja minkä tarpeettomuuden huomaan vasta sitten, kun kyseinen tavara on ajelehtinut kotona lähes käyttämättömänä monta vuotta tai kuukautta. Tarpeiden ja halujen erottaminen vaatinee useimmilla materialistiseen elämäntapaan tottuneilla harjoittelua, varsinkin kun mainoksissa ja mediassa meihin yritetään jatkuvasti iskostaa uusia tarpeita ja mielihaluja. Toisaalta sanoin tuossa aiemmin, että tarpeellisten tavaroiden lisäksi haluan omistaa myös asioita, joita rakastan. Miten sitten erottaa pelkkä hetkellinen haluaminen ja rakastaminen - varsinkin silloin, kun jokin tuote kaupassa nappaa huomioni? En osaa antaa tähän tyhjentävää vastausta, ja vaikka haluaisin enimmäkseen olla järkevä ja tarpeeseen ostava kuluttaja, olen silti sitä mieltä, että joskus voi luottaa myös tunteeseen. Jos näen jotain, joka tuottaa minulle hillitöntä iloa ja riemua heti ensi silmäyksellä, ja sen hankkiminen ei kaada budjettiani, niin annan ihan mielelläni itselleni luvan ostaa sen hyvällä omallatunnolla. Sama pätee kodin raivaukseen: loppujen lopuksi vain hyvin harvat tavarat ovat aivan välttämättömiä, mutta kyllä niiden lisäksi kotoa on ihan kiva löytyä myös jotain, jonka näkeminen tai käteen ottaminen tuo joka kerta hyvän mielen tai palauttaa mieleen ihania muistoja. Luulen, että suurin osa kotiemme tavarapaljoudesta ei suinkaan johdu siitä, että palavasti rakastaisimme kaikkia tavaroitamme.

Joskus ongelmaksi nousee myös se, että yleensä tavaroista luopuminen vaatii jonkin verran viitseliäisyyttä. Oma asuntoni onneksi on melko pieni, enkä lainkaan kadehdi niitä, joilla tavaraa on kertynyt isomman asunnon nurkkiin vuosien tai vuosikymmenien ajan. Koko asunnon tavarainventaarion tekeminen on totta kai ihan älytön urakka monille - eikä siinä vielä kaikki: hävitettäväksi tai pois annettavaksi tuomitut tavarat täytyy myös viedä jonnekin. Niiden roudaaminen roskiin on usein vaivattomin vaihtoehto, mutta koska sinänsä hyviä ja käyttökelpoisia tavaroita ei missään nimessä kannata heittää roskiin, niille on keksittävä muu sijoituspaikka. Ja onhan niitä, kirppiksiä löytyy pienemmiltäkin paikkakunnilta, samoin paikkoja, joihin tavaroita voi lahjoittaa. Omalla kohdallani ongelmaksi on kuitenkin noussut se, että ilman autoa (tai edes polkupyörää) elävänä isojen tavaramäärien kuskaaminen paikasta toiseen on aikamoinen haaste. Hävettää sanoa, mutta joskus vanhat vaatteet ovat jääneet nurkkiin pyörimään vain siksi, etten ole saanut aikaiseksi viedä niitä minnekään. Pitäisi varmaan järjestää kotikirppis tai vaatteidenvaihtopäivä kavereiden kanssa, tai yksinkertaisesti vain lahjoittaa tavaroita yksitellen tutuille ihmisille, jotka voisivat niitä tarvita (vaan eipä sekään ole helppoa varsinkaan vaatteiden suhteen, kun harva kaveri on samankokoinen tai -tyylinen).

Nyt taitaa olla aika jatkaa vaatekasojen parista epämääräisiin laatikoihin, jotka tiettävästi sisältävät kaikenlaista sekalaista paperitavaraa. Onneksi on eväänä vielä iso kasa vappukarkkeja :)

Onko tavaroista luopuminen teille vaikeaa? Löytyisikö hyviä vinkkejä pysyvästi selkeämmän kotiympäristön luomiseen ja turhan sälän karsimiseen? 

7 kommenttia:

  1. Täällä toinen järjestelyintoinen! Se on oikeassa mielentilassa mukavaa puuhaa. Samalla kun järjestelee kaappeja, järjestelee tietyllä tavalla myös omia ajatuksiaan. Ihanaa kun tietää, että asiat ovat konkreettisesti järjestyksessä, mielikin kevenee. Oikeista tavaroista (esineistä) luopuminen on haasteellista, vaatteista, paperista ja kaikista muista kerätyistä lippulappusista luopuminen sen sijaan ei. Valitettavasti en siis voi antaa kovin hyvin luopumisvinkkejä. :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimenomaan, se on aika vinkeää, miten ajatukset järjestyvät siinä samalla kuin tavaratkin! :)

      Poista
  2. Mä olen löytänyt tämän järjestelyinnon vasta tässä lähiaikoina! Rasittaa liialliset tavaramäärät ja siksi varasinkin kirppispöydän. Pääseepä eroon turhasta, valitettavasti kaikesta ei vaan ole niin helppo luopua :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että intoa riittää sielläkin! :)

      Poista
  3. Karen Kingin space clearing kirja: Koti kuntoon Feng shuin avulla, sai minut aikoinaan käymään kaiken omaisuuteni läpi. Karsin isolla kädellä tavaroita ja vaatteita. En malttanut nukkua, kun öisin suunnittelin minkä kaapin seuraavaksi siivoan ja mitä sieltä lähetän eteenpäin... Taisi mennä melkein viikko siinä puuhassa, kyllä helpotti! Taisin pitää autotallissa kotikirppiksen ja loput vein siskon autolla kierrätykseen. Nyt olisi taas aika... :) Iloista kevättä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, kuulostaa mahtavalta, ja kiitos kirjasuosituksesta! Iloista kevättä myös sinulle! :)

      Poista
  4. Sorry, siis kirja oli Paikat kuntoon feng shuin avulla. :)

    VastaaPoista