lauantai 9. toukokuuta 2015

Kevään kiehtovin lukukokemus ja mietteitä sukupuolesta

Viime aikoina opiskeluhommia on ollut niin rajallinen määrä, että olen kerrankin ehtinyt ja jaksanut lukea muitakin kirjoja, myös fiktiota. Pääosin lukulistalla on ollut kreikkalaisia tragedioita viimeaikaisen antiikkihurahduksen myötä, mutta niiden lisäksi luin vihdoin ja viimein myös erään romaanin, joka oli kiinnostanut jo pitkän aikaa mutta jota en ollut vain saanut aikaiseksi lukea. Viivyttely johtui paljolti siitä, että Jeffrey Eugenidesin vuonna 2002 julkaistu Middlesex on reilusti yli 700-sivuinen järkäle, joihin suhtaudun aina hieman epäluuloisesti - ensinnäkin siksi, että suurin osa niin paksuista kirjoista jää minulta kesken, ja toiseksi siksi, että massiivisissa teoksissa on usein erittäin perusteellista ja kuvailevaa kieltä, jolle en ainakaan tässä elämäni vaiheessa oikein lämpene. Tällä kertaa yllätyin kuitenkin positiivisesti, sillä pituudestaan huolimatta Middlesex on mukaansatempaava ja helppolukuinen kirja, josta ei juuri löydy tyhjänpäiväistä kielellä kikkailua - ja joka ei muuten tuntunut sivuakaan liian pitkältä, melkein päin vastoin!





Kirja valikoitui luettavaksi ennen kaikkea siksi, että sen aihe on äärimmäisen kiehtova ja kirjallisuudessa varsin harvoin käsitelty: pokkarin takakansitekstiä lainaten Middlesex on "virtuoosimainen tarina nuoresta hermafrodiitista ja erään geenin mutkikkaasta matkasta läpi sukupolvien". Kuten arvata saattaa, sukupuoli ja sen rooli ihmisen elämässä on yksi kirjan kantavista teemoista, mutta sen lisäksi mukaan mahtuu monenlaista aina siirtolaisuuden ja yhteiskunnallisen muutoksen kuvaamisesta perhe- ja ystävyyssuhteiden käsittelyyn. Monet näistä teemoista nousevat toki esille melkein missä tahansa kirjassa, mutta erityisesti sukupuolisuus kiinnosti minua tässä kovasti. Sukupuoli on sikäli mielenkiintoinen teema, että se koskee jollain tavalla ihan jokaista, ja jokaisen on jossain vaiheessa elämäänsä määritettävä ensinnäkin sukupuoli-identiteettinsä ja lisäksi oma suhteensa siihen ja ylipäätään koko sukupuolijaotteluun, rooleihin ja stereotypioihin.

Useimmille sukupuoli lienee melko itsestäänselvä ja ehkä mutkatonkin asia, mutta niille, joille se ei sitä ole, se aiheuttaa usein paljonkin päänvaivaa ja sosiaalisia pulmia. Sukupuolivähemmistöt, kuten trans- ja intersukupuoliset, herättävät usein enemmistöön kuuluvien keskuudessa hämmentyneitä ja valitettavasti usein vihamielisiäkin tunteita. Käsityksemme sukupuolesta ovat usein varsin lukkiutuneita, onhan kahtiajako miehen ja naisen välillä yksi näkyvimmistä ja vaikuttavimmista kategorioista, mitä kuvitella saattaa - eikä se tietenkään ole pelkkä kulttuurinen jaottelu vaan myös biologinen ilmiö. Eli jotain, mitä saatttaisi kutsua luonnolliseksi. Eikö kuitenkin luonnollista ole myös se, että aina on olemassa poikkeuksia, yksilöitä, jotka ilmentävät totuttuja "sääntöjä" erilaisella tavalla? Sukupuolivähemmistöt eivät ole mikään uutuus, vaan ilmeisesti aina on ollut ihmisiä, jotka esimerkiksi eivät ole selkeästi kumpaakaan perinteistä sukupuolta tai jotka kokevat olevansa toista sukupuolta kuin miltä he päälle päin näyttävät. Ja sitten on vielä muunsukupuolisia, jotka kokevat olevansa kaksijakoisen sukupuolijärjestelmän ulkopuolella ns. kolmantena sukupuolena. En väitä tietäväni, miltä tuntuu kuulua johonkin edellä mainituista vähemmistöistä, enkä valitettavasti myöskään juuri tunne niiden edustajia, paria transsukupuolista henkilöä lukuunottamatta.

Oikeastaan on aika kiinnostavaa ajatella, että vaikka helposti oudoksumme "tavanomaisista" sukupuolista poikkeavia ihmisiä, oikeastaan jokaisen kokemus sukupuolestaan lienee hieman erilainen. Mitä sukupuoli-identiteetti syvällisemmin ajateltuna onkaan - mitä muuta kuin pelkkä tiettyyn sukupuoleen samastuminen? Mitä oikeastaan tarkoittaa, kun joku sanoo olevansa nainen tai mies? Biologisesta sukupuolesta olemme yleensä yhtä mieltä, mutta olisi syytä muistaa, että sukupuoli on paljon muutakin kuin biologiaa, ja käsitykset mieheydestä ja naiseudesta ja mahdollisista muista sukupuolista ovat aika- ja kulttuurisidonnaisia ja vaihtelevat myös saman kulttuurin sisällä eri yksilöiden ja ryhmien välillä. Sukupuoli, kuten mikään muukaan ominaisuus ei vaikuta elämäämme muista yksilöllisistä ominaisuuksista ja ympäristön piirteistä irrallaan vaan aina vuorovaikutuksessa niiden kanssa. Useimmat ovat toivottavasti sitä mieltä, että toiseen ihmiseen (ja myös itseensä) olisi ihanteellisinta suhtautua ennen kaikkea omanlaisenaan yksilönä, ei sukupuolensa edustajana (jolloin helposti liitämme häneen jo ensisilmäyksellä erilaisia mielessämme pyöriviä stereotypioita). Tämän pitäisi koskea myös sukupuolivähemmistöjä: vai onko teistä ihan okei, jos vaikkapa transsukupuolista kohdellaan aina transsukupuolisena, tavallaan koko vähemmistön edustajana, jopa sellaisissa asiayhteyksissä, joissa sukupuoli ei millään tavalla ole keskiössä? Samaa ongelmaa on toki joskus havaittavissa muidenkin, esimerkiksi seksuaalivähemmistöjen ja eri etnisten ryhmien kohdalla.

Sukupuoli kaikessa moniulotteisuudessaan on niin mielenkiintoinen ja lähes kaikkeen inhimilliseen toimintaan liittyvä ilmiö, että siitä voisi jaaritella lähes loputtomasti milloin mistäkin eri näkökulmasta. Viime aikoina olen muuten ihmetellyt suunnattomasti sitä, miten vähän sukupuoli (ja samoin seksuaalisuus) teemana on tullut esille psykologian opinnoissani, vaikka kyseessä on asia, joka todellakin askarruttaa monien mieltä ja vaatisi monissa eri tilanteissa jonkinlaista käsittelyä. Onneksi aina voi itse pohtia ja ottaa asioista selvää, mutta toivoisin silti, että sukupuoleen liittyviä kysymyksiä tuotaisiin enemmän näkyville muidenkin alojen kuin sukupuolentutkimuksen opinnoissa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti