perjantai 17. huhtikuuta 2015

Vaalifiiliksiä

Tulevat eduskuntavaalit ovat herättäneet minussa monenlaisia ajatuksia ja tunteita, joista päällimäisenä on ollut jonkinlainen välinpitämättömyys ja toisaalta taas kerran (kuten aina vaalien alla) turhautuminen siitä, miten vaikeaa on löytää puoluetta, jonka kanssa olisin tarpeeksi samaa mieltä edes niistä teemoista, joita itse pidän tärkeimpinä. Turhautumisesta ja valinnanvaikeudesta huolimatta periaatteenani on, että kyllä sinne äänestämään on joka tapauksessa aina mentävä - hyvin pieni vaikuttamisen tekohan se on, mutta vaikuttamista kuitenkin. Laiskuus ei mielestäni käy oikein tekosyyksi, onhan koko homma tehty aika helpoksi ennakkoäänestysmahdollisuuden ansiosta. Aina välillä on tullut ajateltua, etten äänestäisi ollenkaan, kun täydellisesti omia arvoja vastaavaa puoluetta ei löydy, mutta olen kuitenkin aina päätynyt siihen lopputulokseen, että mieluummin kuitenkin annan ääneni vähiten huonolle vaihtoehdolle. Tätä muistuttelisin teillekin, jos siellä vielä joku miettii, äänestääkö ylihuomenna vai ei :) Samoin on syytä pitää mielessä, että vaikka politiikka voi tuntua kaukaiselta, se kuitenkin koskettaa tavalla tai toisella meitä kaikkia.

Bongasin Facebookista Frank Martelan mainion jutun siitä, millaisia periaatteita oman ehdokkaan valitsemisessa voisi käyttää. Toki näistä voi olla monta mieltä, ja jokaisella on luonnollisesti oikeus perustella (tai jättää perustelematta) päätöksensä omalla tavallaan, mutta nuo Martelan ajatukset ovat varsin samansuuntaisia kuin omani.

"Haluan ehdokkaan, jonka sydän on tarpeeksi avara, jotta sinne mahtuu myös halu auttaa sellaisia ryhmiä, joiden jäsen hän ei itse ole."
"Etsi siis ehdokkaita, jotka ovat politiikassa mukana, koska haluavat tehdä hyvää. Heillä on kapasiteettia katsoa tilannetta vihan kaventamaa perspektiiviä laajemmin ja sitä kautta tehdä parempia päätöksiä. Heidän toimintansa ei kasvata epäluulon ja vihan kierrettä, vaan rakentaa parempaa maailmaa."

Tällä hetkellä kuitenkin lähinnä odotan sitä, että vaalit olisivat (toivottavasti mielestäni onnellisesti) ohi. On nimittäin hiukan rasittavaa väistellä jatkuvasti kaupungilla innokkaita mainosten jakajia ja nähdä samat puoluejohtajien pärstät joka kerta, kun satun avaamaan telkkarin.

Millaisia ajatuksia eduskuntavaalit teissä herättävät?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti