lauantai 28. maaliskuuta 2015

Onko uutisia pakko seurata?

Viime aikoina olen keskustellut ja ehkä vähän kiistellytkin ajoittain äitini kanssa siitä, kuinka paljon ihmisen muka täytyy seurata perinteistä mediaa pysyäkseen niin sanotusti kärryillä maailman menosta. Äitini on niitä ihmisiä, joiden mielestä sivistyneen ihmisen kerta kaikkiaan täytyy lukea päivittäin sanomalehtiä ja katso tv-uutisia. Minä taas en tee kumpaakaan - tai no, minulle tulee kyllä yhä viikonloppuisin Hesari, mutta senkin tilauksen peruminen on käynyt mielessä, sillä todella harvoin lehteä tulee luettua kovin perusteellisesti. Tv-uutisia en muista katsoneeni vuosiin muualla kuin vanhempieni luona kyläillessä. Suoraan sanottuna valtaosa aiheista, joita tv-uutisissa ja sanomalehtien uutissivuilla käsitellään, ei erityisemmin kiinnosta minua (tiedetään, eihän tällaista saisi sanoa!). Tästä äitikultani on päätellyt, että minulla on nykyisin kovin kapeat mielenkiinnon kohteet - kun taas itse ajattelen nimenomaan päinvastoin! Luen jatkuvasti tietokirjoja ja nettiartikkeleita milloin mistäkin aihepiireistä, ja minusta on ihanaa keskustella ihmisten kanssa melkein mistä tahansa varsinkin vähän syvemmällä tasolla (julkkisjuoruista tai jääkiekosta tosin en jaksa innostua). Jäänköhän kuitenkin jostakin oleellisesta paitsi, jos en vaivaudu päivittäin seuraamaan sitä, miten poliitikot toistelevat samoja fraaseja yhä uudelleen ja uudelleen, tai miten rikoksia ja onnettomuuksia vatvotaan ja spekuloidaan tietämättä niiden taustoista tarpeeksi? Mitä menetän siinä, jos en seuraa maailmalla käytävien sotien yksityiskohtia? Onko ajankohtaisten yhteiskunnallisten asioiden seuraaminen sen paljon ihaillun ja itsekin vaalimani yleissivistyksen kannalta aina arvokkaampaa kuin vaikkapa historiaan tai uskoihin perehtyminen tai vieraiden kielten opiskelu?

Suhtautuminen perinteisiin uutismedioihin taitaa olla paljolti sukupolvikysymys. Käsi ylös, kuinka moni nuori aikuinen nykyään lukee päivittäin sanomalehden tai katsoo tv-uutiset? Te, jotka ette tee niin, koetteko olevan täydellisen pihalla siitä, mitä maailmassa tapahtuu? Epäilen. Me kaikki varmasti tiedämme, että ne ajankohtaiset asiat ja niihin liittyvä keskustelu hyökkävät aika helposti kenen tahansa tajuntaan sosiaalisessa mediassa. Minuakin on joskus suorastaan naurattanut se, että vaikka en moneen päivään oma-aloitteisesti seuraisi uutisia, tiedän silti aika hyvin ainakin aiheen tasolla, mikä ihmisiä tänään puhuttaa. Usein jo Facebookin avaaminen ja ihmisten juttujen kuunteleminen (tai vahingossa kuuleminen) missä tahansa riittää. Toki se, joka haluaa tietää asiasta perusteellisemmin, joutunee myös lukemaan tai katsomaan uutisia, mutta päällimmäisin fiilikseni on usein se, että jos jotain ilmiötä todella haluaa ymmärtää kunnolla, ei varsinkaan tv-uutisten rituaalinomaisesta toljottamisesta taida olla kauheasti hyötyä. 

Elämme väistämättä aikamoisen informaatiotulvan keskellä, ja jokaisen on pakko tehdä valintoja sen suhteen, mitä medioita ja keskustelunaiheita seuraa - kenenkään aika ja energia eivät millään riitä kaikkeen. Valintoja on monenlaisia, kuten on myös valintaperusteita. Yksi tärkeä peruste on varmasti ihan rehellinen kiinnostus tiettyä aihetta kohtaan. Toinen vahva peruste (tietoinen tai vähemmän tietoinen) voi kuitenkin olla myös velvollisuuden tunne: esimerkiksi sanomalehdet ovat edelleen siinä määrin arvostettu media, että varsinkin moni vanhemman ikäpolven edustaja pitää niiden lukemista sivistyneisyyden merkkinä - ja niitä on parempi lukea, ellei halua vaikuttaa tyhmältä ja välinpitämättömältä. Totta kai valtamedioiden seuraamisessa on etunsa. Niitä seuraamalla pysyy hyvin kärryillä päivän polttavista puheenaiheista ja saa käyttökelpoista materiaalia small talkiin melkein kenen kanssa tahansa (kunhan muistaa olla ottamatta varsinaisesti kantaa politiikkaan tai uskontoon, kuten allekirjoittanutta usein ohjeistettiin teini-iässä, jolloin oli kovasti tarvetta päästä laukomaan vahvoja mielipiteitä ja ehkä vähän ärsyttämäänkin konservatiivisempia). Mutta onko yleissivistys todella vain sitä, että seuraamme aktiivisesti keskustelua aiheista, jotka joku muu päättää puolestamme? Eikö se voisi olla myös sitä, että jokainen perehtyy oma-aloitteisesti, ei velvollisuudentunteesta tai tavan vuoksi, itseään kiinnostaviin ja hyödylliseksi kokemiinsa aiheisiin? Minusta on oikeastaan jopa paljon mielenkiintoisempaa keskustella sellaisen ihmisen kanssa, joka tietää paljon jostakin itselleni vieraasta aihepiiristä, kuin hymistellä latteita ja itsestäänselviä kommentteja uutisotsikoista. 

Erityisherkkien ihmisten kanssa keskustellessa on tullut usein vastaan, että moni herkäksi itsensä kokeva ei syystä tai toisesta seuraa uutisia kovinkaan aktiivisesti: joitakin kuormittaa joka puolelta tulviva informaatio ylipäätään, joitakin taas ahdistaa se, että uutiset koskevat pääasiassa ikäviä asioita, kuten sotia, onnettomuuksia ja rikoksia. Vaikka itse en herkkyydestä huolimatta kovin äkkiä menetä mielenrauhaani tai yöuniani maailmasa tapahtuvien hirveyksien takia, ymmärrän hyvin, että niihin liittyvien yksityiskohtien lukeminen tai televisiossa näkeminen voi olla herkimmille todella ahdistavaa. Itsekin huomaan kuitenkin suhtautuvani uutisten välttelyyn hieman ristiriitaisesti, sillä niin paljon kuin olenkin tässä peräänkuuluttanut valinnanvapautta, pidän hieman surullisena sitä, että jotkut haluavat tietoisesti sulkea silmänsä ikäviltä asioilta, joita maailmassa ja jopa omassa lähiympäristössämme tapahtuu. Lopulta on kuitenkin niin, että jos kukaan ei koskaan vihastuisi ja ahdistuisi siitä, miten asiat maailmassa ovat, ne eivät mitä luultavimmin koskaan muuttuisi ainakaan parempaan suuntaan. Toisaalta maailmanparantamiseen voi osallistua vallan hyvin myös henkilökohtaisemmalla tasolla: esimerkiksi auttamalla omia läheisiä ja tekemällä omien voimavarojensa puitteissa työtä (tai vapaaehtoistyötä), joka jollain tavalla edistää ihmisten, eläinten tai luonnon hyvinvointia tai muuta arvoa, jota pitää tärkeänä. Ei jokaisen tarvitse (eikä jokainen voikaan olla) suuren yhteiskunnallisen muutoksen äänitorvi. Ja omasta jaksamisesta ja hyvinvoinnista huolehtiminen on ihan perusedellytys sille, että ylipäätään jaksaa jakaa osaamistaan ja välittämistään myös muille. 


Minulla ei ole mitään perinteisiä medioita, ”perinteistä yleissivistystä” tai varsinkaan yhteiskunnallista aktiivisuutta vastaan. Olen kuitenkin sitä mieltä, että yleissivistykseen, viisauteen,  keskustelutaitoon, monipuolisuuteen tai muuhun vastaavaan ei ole olemassa yhtä ainutta oikeaa tietä. En kuitenkaan pidä ainakaan omassa elämässäni kovin järkevänä sitä, että käyttäisin jokaisesta päivästäni jopa useamman tunnin pelkkien perinteisten medioiden seuraamiseen (kuten vaikkapa alussa mainittu äitini käyttää), kun voin käyttää saman ajan siihen, että opin uutta jostakin aiheesta, johon suhtaudun suorastaan intohimoisesti, tai teen jotain, joka edistää joko omaa tai muiden hyvinvointia. Miksi pahoittaisin mieleni seuraamalla asioita, joille en voi tehdä mitään, kun voin keskittyä siihen, mihin voin omalta osaltani vaikuttaa? (Ja niin, kyllähän niitä uutisiakin tulee netistä lueskeltua, utelias kun olen.)

Kuinka aktiivisesti te seuraatte uutisia? Kuinka paljon päivästänne kuluu aikaa (uutis)medioiden parissa? Sana on vapaa, olisi kiva kuulla teidänkin ajatuksianne aiheesta :) 

P.S. Ei kuvia tänään, koska informaatioähkyn lisäksi myös ajoittainen kuvaähky iski!

11 kommenttia:

  1. Heh:) Teidän äireellä vois olla mullekin vähän sanomista.
    EN katso uutisia. Enkä lue lehtiä. Iltalehtikin (sekö se on?) on nou nou -listalla sekin. Enkä muutoinkaan seuraa juuri aikaani (paitsi mielenkiintoisia asioita). Poliittinen yleissivistys on kyllä melko lailla nollassa, samoin maailmanpoliittisen tilanteen tietämys. Ja hyvin silti menee. Mutta menköön ;).
    Niin moni muu seuraa ajankohtaisia tapahtumia, että kuulen niistä ihan väkisinkin erinäisissä kahvipöytä- ja käytäväkeskusteluissa. Halusin tai en :)
    Nykyään tietoa saa ihan mistä vaan kuinka paljon vaan sitä mukaa kuin sitä tuntee tarvitsevansa.
    -Hellu ja Blackie Kahden Naisen Loukussa-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo näinhän se on, aika vaikea niiltä ajankohtaisilta asioilta on täysin välttyäkään, jos on yhtään ihmisten kanssa tekemisissä :)

      Poista
  2. En seuraa tv:stä enkä sanomalehdeistä. Silloin tällöin tulee luettua jotain uutisia mitä näkyy facebookissa. Hirveimmät ja ikävimmät uutiset en vilkaise enää.. olen sen verran herkkä. ja niitä ikäviä uutisia tulee liikaakin facebookissa kuvien kera. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, helposti niille altistuu, vaikka yrittäisi vältelläkin. Itse olen sen verran utelias, että haluan kuitenkin aina tietää ties mitä hirveyksiä jollain tasolla - tosin se iltapäivälehtien yms. vatvonta ja spekulointi ärsyttää, siihen en halua aikaani käyttää :)

      Poista
  3. Viime aikoina olen tietoisesti jättänyt seuraamatta uutisvirran tuotoksia. Varsinkin niitä kauhistuttavia, negatiivisiä jne. Kyllä toki jonkin verran sitä teen, mutta olen päättänyt keskittyä kuuntelemaan enemmän positiivisia asioita, enemmän niitä asioita mitkä vaikuttavat tähän päivään/arkisiin hetkiini.

    VastaaPoista
  4. Heips! Olen seurannut blogiasi jo jonkin aikaa. Antoisia pohdintoja! Varsinkin kaikki erityisherkkyyttä liippaavat, itsekin kun olen sellainen immeinen. En tunne ketään muuta erityisherkkää, mutta sinä vaikutat jostain syystä mukavan tutulta, joten on kiva lukea juttujasi. :) Mitä uutisiin tulee, en oikein seuraa niitä. Haluaisin kyllä olla sellainen viitseliäs, ajan hermolla oleva kaupunkilainen, mutta en juuri koskaan muista avata mitään uutiskanavaa, lehteä tai appsia! Tai ehkä vain alitajuisesti suojelen itseäni. Menen nimittäin niin helposti kaikkeen kuulemaani sisään ja kuvittelen itseni asioiden kokijaksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heipä hei, ja kiitos - mukavaa kuulla, että olet tykännyt lukea juttujani! :) Oletko varma, ettet tunne ketään erityisherkkää? Voihan olla, että "meikäläisiä" löytyy sunkin tuttavapiiristä, moni ei vain ehkä ole tutustunut asiaan tai tunnistanut herkkyyttä itsessään :)

      Poista
    2. No totta tosiaan, ilman muuta jotkut tuntemistani ihmisistä saattavat olla erityisherkkiä, mutta se ei vain ole tullut esiin. Olen kyllä itse puhunut asiasta tuttavilleni. :)

      Poista
    3. Ehkä niitä vielä löytyy ;)

      Poista
  5. Kiinnostava aihe – en muista enää mitä kautta ajauduin blogiisi, mutta tulin lukeneeksi tämän jutun. Yleissivistys. Jaa-a. Laaja-alaista tietämystä on vaikea saavuttaa, ja itse arvostan ihmisissä uteliaisuutta muuta maailmaa kohtaan noin yleisellä tasolla enemmän kuin nimenomaan uutistenkatselu- tai lehdenlukuintoa.

    Oma lehmä tosin ojassa täälläkin, sillä loputtoman negatiivinen uutisvirta lannistaa. Monet ikävistä asioista ovat sellaisia, etten voi niihin kuitenkaan vaikuttaa. Lahjoitan suht pienistä tuloistani YK:n alajärjestölle kuukausittain pienen summan ja teen ympäristövalintoja arjessa. Kiinnostaisi tietää, miksei hyvistä asioista uutisoida enemmän? Mun mielestä voisi hyvin kyseenalaistaa yksittäisen väkivallanteon uutisarvon, etenkin kun se tapahtuu toisella puolella maailmaa. Miksi minulla olisi velvollisuus tietää? Erityisesti noista uutisointi on outoa siltä kannalta, että vastaavan mittakaavan mukavia asioita ei tuoda esille. Olen ajatellut, että ehkä jossain ajatellaan, että hyvät uutiset passivoi, antaa kuvitella että maailma on valmis ja kaikki mallillaan... mutta jotenkin tuntuu, että ikävyyksien painottaminen se vasta passivoikin. Tulee mielikuva, ettei mitään kannata tehdä, kun yhtä ratkaistua ongelmaa kohden tulee kolme uutta. Pitäisi ennemmin osoittaa, että ihmiset myös tarttuvat epäkohtiin, muutos on mahdollista saavuttaa, kun vain tekee töitä sen eteen jne.

    Sinänsä perinteisissä medioissa on se etu, että niiden tarjonta ei ole niin "segmentoitunutta" (en oikein tiedä miten sitä kuvaisin) kuin esimerkiksi Facebook, jossa enin osa linkatuista uutisjutuista tulee omilta tuttavilta joiden kanssa enimmäkseen kai tuppaa olemaan samaa mieltä monesta jutusta. Sen sijaan esimerkiksi lehteä lukiessa tulee silmäillyksi otsikot myös vaikkapa urheilusivuilta, vaikkei aihepiiri erityisesti kiinnostakaan. Sama uutislähetyksessä: perustiedot tulee monesta aiheesta, ei vain omasta mielestä kiinnostavista tai tärkeistä.

    VastaaPoista