keskiviikko 18. maaliskuuta 2015

Irti kosmetiikkakoukusta

Jostain kumman syystä on käynyt niin, että melkein kaikki meikki- ja ihonhoitotuotteeni ovat sattuneet loppumaan tässä muutaman viikon sisään. Joutuessani ostamaan uudet versiot mm. kosteusvoiteesta, kasvojenpuhdistusaineesta, shampoosta, ripsiväristä, meikkivoiteesta ja puuterista olen taas kerran järkyttynyt siitä, miten hirveästi tuollaiseen saa kulumaan rahaa - siitäkin huolimatta, että ostan enimmäkseen melko edullisia tuotteita, enkä ihan äkkiä suostuisi maksamaan monta kymppiä jostain naamamömmöstä, tuoksui se sitten kuinka huumaavalta tahansa. Päivittäin käytetyt tuotteet nyt vaan valitettavasti kuluvat nopeasti (varsinkin ne kosteusvoiteet, joita on kuiva- ja herkkäihoisen aika lailla pakko käyttää), vaikka minulla sentään mitä luultavimmin on moneen muuhun naiseen verrattuna aika pieni valikoima aktiivisessa käytössä olevaa kosmetiikkaa. 

Meikkaustaitoni ovat suoraan sanoen melko alkeelliset: arkimeikkini koostuu meikkivoiteesta, poskipunasta, puuterista ja ripsiväristä, ja joskus oikein innokkaalle tuulelle sattuessani saatan käyttää lisäksi kirkkaanpunaista huulipunaa. Kuitenkin jo tämä tuntuu usein vähän liialliselta, ja monesti on tullut mietittyä, onko vaikkapa meikkivoiteen läträämisessä ja melkein pakkomielteisessä kiiltävän naaman puuteroimisessa päivän mittaan mitään järkeä. Kiinnittääkö kukaan (paitsi minä itse) loppujen lopuksi mitään huomiota siihen, olenko muistanut puuteroida naamani vai en? Mitä luultavimmin ei, ja jos se jotakin häiritsee, niin hänellä taitaa olla hiukan tylsä elämä, mistä olen kovin pahoillani. Moni sanoo meikkaavansa itsevarmuuden tähden, ja varmaan jotain sen suuntaista on omassa päässänikin liikkunut: kyllähän se pientä itsetuntobuustia tuo, kun saa huijattua ihon pienet virheet piiloon ja ripsiin ylimääräistä pituutta ja väriä. Minusta tuntuu kuitenkin aika surulliselta, jos ihmisen itsevarmuus on meikistä kiinni - jos ihminen on todella sinut itsensä kanssa, eikö hänen pitäisi uskaltautua hyvillä mielin ihmisten ilmoille myös kasvot paljaina? Ei meikkaamisessa mitään pahaa ole, eihän se ole tavallaan sen kummempi juttu kuin kivojen, omasta mielestä tyylikkäiden vaatteiden käyttäminen tai hiustyylin valinta, mutta itse ainakin toivoisin, että se ei olisi välttämätön joka-aamuinen rutiini vaan valinta, jonka voi hyvillä mielin myös jättää joskus tekemättä. On ikävää huomata olevansa koukussa meikkaamiseen ja kärsiä helposti vähän epävarmoista fiiliksistä meikittöminä päivinä.

Viime kesän helleviikkoina ehdin jo tottua lähes meikittömään elämään, ja syksylläkin se vielä luonnistui melko mukavasti, kun kesällä saatua rusketusta oli jäljellä tavallista pitempään, mutta talven aikana olen taas jämähtänyt vanhoihin meikkausrutiineihin. Silloin tällöin olen kyllä pitänyt meikittömiä päiviä, mutta nekin ovat olleet lähinnä sellaisia vapaapäiviä, jolloin olen käynyt ehkä kaupassa, salilla tai yksin kahvilla, eli en ole pahemmin viettänyt aikaa ihmisten kanssa. Surullista myöntää, mutta yliopistolle tai mihin tahansa tapaamiseen meneminen täysin meikittömänä aiheuttaa epämukavia tuntemuksia taas - vaikka meikkaan yleensä niin vähän, ettei moni edes välttämättä huomaa, että ylipäätään olen meikannut. Ja ne kosmetiikkaan uppoavat rahat käyttäisin kyllä mieluummin johonkin ihan muuhun, sillä en todellakaan ole niitä naisia, joiden mielestä vaikkapa kasvonaamioiden kanssa läträäminen on parasta itsensä hemmottelua (ei millään pahalla, ei vaan ole tippaakaan minun juttuni). Haluaisin osata suhtautua meikkaamiseen mutkattomasti: meikata joskus jos siltä tuntuu ja jättää meikkaamatta silloin, kun ei oikeasti huvita. Minusta kaavoihin kangistuminen ja minkä tahansa tekeminen (syömistä, nukkumista ja muuta pakollista) vain siksi, että ei osaa olla tekemättä sitä, on jotenkin epämukavaa. Ihan sama pätee vaikkapa herkutteluun: minusta on surullista, jos joku ahmii suklaata pakonomaisesti tai pelkä tavan vuoksi, mutta tietoinen suklaasta nauttiminen hyvällä omallatunnolla puolestaan on ihan mahtava juttu. Mitenköhän saman asenteen saisi myös meikkaamiseen? 

Minusta on oikeastaan aika kamalaa, miten moni puhuu siitä, että meikkaa itsestään "ihmisen näköisen" jonnekin lähtiessään. Toki sanontaan sisältynee yleensä myös huumoria, mutta eiköhän siihen liity myös meihin iskostuneita paineita siitä, miltä ihmisen muka kuuluu näyttää. Ja nimenomaan naispuolisen ihmisolennon, miehethän näyttävät ilmeisesti ihmisiltä ilman sen kummempaa ehostusta :) 

Miten te suhtaudutte meikkaamiseen? 

12 kommenttia:

  1. Täällä yksi laiska meikkaaja! :D Niin laiska, että hommasin ripsenpidennykset, jottei mun tarttis laittaa ees ripsiväriä... Mulla on aina ollu tosi hyvä iho, joten en oo ikinä käyttänyt meikkivoidetta. Puuteria joskus teini-ikäisenä, mutta siitäkin tavasta luovuin joskus parikymppisenä. Koska en oo peittäny ihoani millään, se on ehkä pysyny myös paremmassa kunnossa :) Peitän valokynällä tummia silmänalusia, mutta sekin tuppaa jäämään aika usein :D Esim. tänään en oo laittanu sitäkään... Joskus käytin vielä nestemäistä eyelineria, mutta ripsenpidennykset pysyy parempana, jossen laita yhtään mitään (niitä ei kannata hinkata), joten sitä käytän vain juhlatilaisuuksissa sillon, kun ripsihuolto on lähellä ;)

    Tää on multa puhtaasti laiskuutta, mutta myös tottumuskysymys. Teininä olin sen verran epävarma, etten voinu lähteä mihinkään ilman meikkiä (ees roskikselle tai lähikauppaan), mutta mitä vanhemmaksi oon tullu, sitä enemmän oon tykänny luonnollisemmasta lookista :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä oon kans miettinyt monesti tuota, että voipi olla, että iho pysyisi paremmassa kunnossa, jos sitä ei meikkaisi lähes päivittäin... tai ainakin siltä tuntuu, kun katselee meikittömien kavereiden hehkeitä naamatauluja :D Varmasti kätevät nuo ripsenpidennykset kyllä, mutta eikös niitä joudu huollattamaan aika usein? Itse oon koukussa erityisesti just ihon meikkaamiseen, ilman ripsiväriä huitelen menemään harva se päivä, mikä on toki jo jonkin sortin saavutus, kun ennen olin aika koukussa siihenkin...

      Ehkä laiskuus on joskus ihan hyvä juttu, säästyypä aikaa ja energiaa tähdellisempiin puuhiin :) En ole koskaan oikein ymmärtänyt, miten jotkut yksinkertaisesti viitsivät kuluttaa arkena paljon aikaa laittautumiseen.

      Poista
  2. Teininä en olisi ikinä kuvitellut lähteväni kouluun tai edes muuten ihmisten ilmoille ilman meikkiä. Toki vaikutuksensa oli silläkin että mulla tuppasi olemaan jonkin verran aknea, mikä vaikutti kyllä aika paljon itsetuntoon ja vähintään meikkivoidetta oli aina oltava. Nykyään aknea ei enää ole ja iho aivan hyvässä kunnossa, joten joskus tulee unohdettua koko voide mikä tietysti on vain hyväksi koska iho saa hengittää. Erityisesti kesällä on kiva olla ilman tai vähintäänkin hyvin kevyellä pohjalla.

    Itsetuntoni on muutenkin parantunut "entisajoista" paljon, koska nykyään voin ihan hyvin lähteä käymään missä tykkään ilman meikkiä - välillä on suunnattoman ihanaa kun voi vaan hinkata silmiä silloin kun huvittaa! Se on vapauttava tunne. :D Joskus taas fiilis on sellainen että tekee mieli panostaa enemmän, välillä jopa ihan kunnolla - tulee laitettua meikkipohja huolellisemmin ja käytettyä pelkän ripsivärin lisäksi myös rajauskynää, jotain rohkeankin väristä luomiväriä, poskipunaa sekä sitä iki-ihanaa kirkkaanpunaista huulipunaa.

    Ihmisellä pitäisi olla vapaus näyttää siltä kuin haluaa ilman, että tarvitsisi pätkääkään miettiä asiaa sen kummemmin - meikata arkena tavallista näyttävämmin ja rohkeammin tai päinvastoin olla ihan vaan puhdas oma itsensä. Tottahan se on, surullista kyllä, että nyky-yhteiskunta tekee asiasta turhan haastavan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että sullakin on itsetunto parantunut paljon, ja uskallat olla ilman meikkiäkin, jos siltä tuntuu! :) Ja totta, jokaisen pitäisi saada päättää omasta tyylistään ilman, että muut kauhistelevat - onhan sekin ihan okei, jos haluaa meikata vahvasti arkenakin, vaikka moni kummeksuu sitä kvoastikin. Tosin ei nämä ulkonäköasiat taida ihan nyky-yhteiskuntaan rajoittua, onhan joka aikakautena ollut omat ihanteensa, ne vain ovat vaihdelleet :)

      Poista
  3. Mielenkiintoinen kirjoitus, vaikken samaa mieltä olekaan. Miusta meikkaaminen on ikäänkuin toisten huomioon ottamista. Pieni panostus ulkonäköön, keneltä se on pois? :) Itselläkin on parempi olla, kun on ehostanut itseään, mutta se ei ole mitenkään riippuvainen siitä. Voin lähteä ulos meikittä, ja niin teenkin, jos menen vaikka kuntosalille.

    Hoidan joka päivä ihoani. Olen nähnyt paljon vanhoja naisia, jotka eivät huolehdi yhtään omasta ulkonäöstään (siis ihostaan) ja vanhoja naisia, jotka taas huolehtivat. Ero on niin iso, että se motivoi minua hoitamaan ihoani joka päivä ja suojaamaan auringolta. Iho on suurin elin ja sitä on vain yksi, miksi en siis kuluttaisi rahaa siihen, että iho myös pysyy terveenä ja kauniina? Toki ennenmmin tai myöhemmin minullekin alkaa ryppyjä tulla, mutta se, että näyttäisin hehkuvalta ja ihoni hoidetulta, on tärkeää. Mitä tulee vielä meikkaukseen, niin se on myös osa ihonhoitorutiinia, meikkivoide suojelee esim. ilmansaasteilta.

    Jokainen kuitenkin tavallaan. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pakko sanoa, että en ole ikinä ymmärtänyt, miten meikkaaminen muka olisi toisten huomioon ottamista :D Ei se tietenkään ole keneltäkään pois, mutta jos naisesta tuntuu, että hänen täytyy meikata näyttääkseen muiden silmissä huomaavaiselta ihmiseltä, niin kyllä siinä on jotain aika paljon pielessä. Mä lasken toisten huomioon ottamiseksi sen, että pitää henkilökohtaisesta hygieniasta huolta ja pukeutuu edes joten kuten tilanteeseen sopivasti, mutta ennen kaikkea huomaavaisuudessa on kyllä kyse jostain aivan muusta kuin ulkonäöstä. Ja sitä paitsi, tuolla logiikallahan juuri kukaan mies ei ota toisia huomioon? ;) Minusta huomaavaisuus ei ole tuolla tavalla sukupuolisidonnaista.

      Ja ihonhoitohan on eri asia kuin meikkaaminen (enkä minäkään aio ihonhoitoa kokonaan lopettaa), ja siinä ei mielestäni ole kyse pelkästään ulkonäöstä, onhan esim. kovin kuiva iho jo ikävän tuntuinenkin. Mun mielestä on todella arveluttavaa sekoittaa näissä asioissa terveys ja kauneus, sillä näkisin, että ihonhoito liittyy molempiin mutta meikkaaminen vain jälkimmäiseen. Ei kauneuden arvostamisessa mitään väärää ole, tietenkään, mutta jos meikkaamista pidetään normina, toisten huomioon ottamisena, itsestäänselvyytenä, välttämättömyytenä, ehtona sille että ylipäätään voi olla kaunis, niin siinä on kyllä mun mielestä aika paljon pielessä.

      Poista
    2. Ymmärrän kyllä pointtisi ja kuten sanoin, jokainen tavallaan. :) Ja en tarkoittanu ihan tuolla tavalla toisten huomioon ottamista. Hmmm... Siis tarkoitan, että ei näytä miltään Rölli-peikolta. Jos on esim. sellaisessa ammattissa kuin asiakaspalvelussa, niin kyllä pieni itsensä ehostaminen on ihan suositeltavaa. ;) Enkä nyt tarkoita, että meikittä olo olisi mikään synti, sillä korostan: jokainen tavallaan. Mutta itse ilman muuta meikkaan joka päivä ja sit, kun on rento kotipäivä tai kuntosali, niin en. :) Meikkivoiteen yksi tehtävä on suojella kasvoja. Jotkin meikkivoiteet on tehty taistelemaan ikääntymistä vastaan. Eli kyllä se on osa hyvää ihonhoitorutiinia. :)

      Poista
    3. Miksi itsensä ehostaminen vaikka asiakaspalvelussa on naisille suotavaa, mutta miehiltä sitä ei kukaan vaadi? Ja tarkoitan tässä nyt nimenomaan meikkaamista, en asiallisia vaatteita ja hiusten pesua/kampaamista, joilla tekee jo aika paljon sille Rölli-vaikutelmalle ;) Miksi naisten pitäisi toisten huomioon ottamiseksi nähdä enemmän vaivaa kuin miesten? Eikö haiskahda yhtään epätasa-arvolta?

      Ja enpä usko, että tuo meikkivoideasia on ihan noin yksinkertainen, vaikka ne varmasti jossain määrin suojelevatkin kasvoja. Niistä positiivisista vaikutuksista voi osa olla ihan vaan mainostusta. Tästä aiheesta en kuitenkaan tiedä tarpeeksi, jotta uskaltaisin alkaa väittelemään asiasta :) Toki mielipiteitä on monia, mutta se, että meikkaaminen olisi naisille jonkinlainen normi, on mielestäni yksinkertaisesti epätasa-arvoista. Jokainen kuitenkin toimikoon itse parhaaksi näkemällään tavalla.

      Poista
    4. Ehkä kyse ei kuitenkaan ole tasa-arvokysymyksestä vaan valintakysymyksestä. :) Naisia on kautta aikojen kiehtonut itsensä ehostaminen ja jossain vaiheessa historiaa myös miehet ovat itseään ehostaneet, vaikkakaan tämän päivän miehiä se ei juuri kiinnosta. Suurinta osaa naisia kiinnostaa. Eli kaikki lähtee naisesta itsestään. Asiakaspalvelussa itsensä ehostaminen on toki suotavaa, muttei kukaan sano mitään Suomessa, jos ei ehosta. Ei meikkaus ole normi, ellei itse tee siitä sellaista. ;) Jos minä meikkaan, ei se todellakaan tarkoita, että sinun pitäisi.

      Nykyisin meikkivoiteet ovat niin laadukkaita, että monet sisältävät hoitavia ja kosteuttavia ainesosia ja ovat siten hyväksi iholle suojaten sitä samalla ilmansaasteilta ja pakkaselta, eivätkä tuki ihohuokosia. Ei ole siis tuulesta temmattu juttu tai mainos. Sitten meikkivoide on huono juttu, jos se jätetään kasvoille liian pitkäksi aikaa, eli se täytyy pesä pois illalla.

      Mutta oikein hyvää tasa-arvon ja Minna Canthin päivää! :)

      Poista
    5. Väitätkö todella, että kulttuuriset normit eivät vaikuttaisi ulkonäkökäsityksiin? Totta kai periaatteessa kaikki lähtee itsestä, mutta mun mielestä olisi todella naiivia väittää, että me ihmiset (niin miehet kuin naiset) olisimme täysin immuuneja kulttuurisille odotuksille. Ja ne kyllä liittyvät kiinteästi tasa-arvoon. Enivei, turha kai tästä alkaa vänkäämään enempää, näkemyksiä kun on monia, eikä mun tarkoitus ole "käännyttää" ketään vaan ehkä enemmänkin herätellä ajattelemaan eri näkökulmista :)

      Poista
  4. Yksi laiska meikkaaja täällä moi! Käytän meikkivoidetta ja puuteria, siinä se. :D Joskus harvoin ripsaria. En tykkää sen poispesemisestä enkä siitä, miten ripsarit valuvat poskille hikoillessa. Itsekin juuri viime viikolla ostin meikkivoiteen ja puuterin ja ahdistuin siitä rahanmenosta. :D

    Työkaveri valitteli jokin aika sitten, ettei koskaan ehdi syödä aamupalaa, kun meikkaamiseen menee niin paljon aikaa. Vastasin, että mun arvoasteikossa aamupala on kyllä hyvin paljon korkeammalla kuin meikkaaminen. Mutta niinhän se menee, että ihmiset arvostavat tässä elämässä eri asioita. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama täällä, jos aamupalan ja meikkaamisen väliltä pitäisi valita, niin ei epäilystäkään, että aamupala on se tärkeämpi :D

      Poista