maanantai 2. helmikuuta 2015

Oikea hetki on nyt

Viime viikolla tuli käytyä keskusteluja, jotka muistuttivat elämän rajallisuudesta, ennustamattomuudesta ja hauraudesta - sekä siitä, että usein omat jättimäisiltä tuntuvat ongelmat ovatkin aika minimaalisia laajemmassa mittakaavassa nähtynä. Kenenkään tunteita ei ole tarpeen vähätellä, oma kokemus on aina tietyssä mielessä totta, mutta itse ainakin kaipaan toisinaan sitä, että joku tai jokin palauttaa minut maan pinnalle omista ajatuksista ja tunnekokemuksista. Olen tässä pari päivää mietiskellyt sitä, miten typerää onkaan, että niin moni meistä tuhlaa elämäänsä murehtimiseen ja jättää haluamiaan asioita tekemättä siksi, että pelkää, jännittää, epäröi tai pohtii sitä, mitäköhän muut ajattelevat. Mitä vain voi tapahtua milloin vain, niin hyvässä kuin pahassa. Joskus sen tajuaminen on hyväksi, joskus ei (voi nimittäin provosoida myös ylianalysointia ja vatvomista, joita on tässä viime aikoina käsitelty), mutta se on ainakin mielestäni varmaa, että on kauheaa tuhlausta käyttää aikansa vastenmielisiin ja tarpeettomiin asioihin sekä asioihin, joita ei itse todella halua vaan joita "pitäisi haluta". Yhtä surullista on sekin, jos ei uskalla tarttua mahdollisuuksiinsa.


Sinullakin on varmasti mielessäsi jokin juttu, jota haluaisit kokeilla tai jonka haluaisit toteuttaa, mutta johon et ole vielä uskaltanut heittäytyä. Ehkä pelkäät seurauksia, ehkä kärvistelet omassa epävarmuudessasi, ehkä pelkäät muiden reaktioita (joita yleensä mielessämme liioittelemme kovasti). Olet odottanut "oikeaa hetkeä", mutta mistä ikinä tiedät, milloin se koittaa? Mistä kuvittelet tunnistavasi sen? Mitä tapahtuisi, jos päättäisit, että oikea hetki onkin juuri nyt?

Mietteliästä viikon alkua!

2 kommenttia:

  1. Kiitos tästä! Teksti tuli tänne juuri oikeaan hetkeen, sillä olen viime aikoina miettinyt paljon mm. työn ja tärkeimpien harrastusten yhdistämiseen liittyviä asioita. Mielessä on pari konkreettista asiaa mihin suuntaan haluaisin asioiden kulkevan, mutta niitä vastassa ovat juuri nuo epäilykset ja osittain myös pelot muiden ajatuksista. Jollakin tasolla alan kuitenkin uskoa ajan olevan vähitellen kypsä muutoksille ja tällaisten tekstien lukeminen vaan vahvistaa sitä fiilistä! Ehkä ei sittenkään ollut turha se kutina uutena vuotena, kun ajattelin,että tulevasta vuodesta tulee jotenkin hyvä ja erityinen :) Samaa rohkeutta toivon sinulle ja muille blogisi lukijoille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa, kiitos kivasta kommentista, ja mahtavaa kuulla, että teksti tuli sopivaan hetkeen! :) Rohkeutta ja iloa myös sinulle!

      Poista