sunnuntai 25. tammikuuta 2015

Paloja arjesta

Kadehdin hieman ihmisiä, jotka sanovat rakastavansa arkea. Itse nimittäin pystyn siihen vain hetkittäin, silloin kun sattuu kerrankin olemaan paljon kaikenlaista puuhaa ja sosialisoitumista. Sen sijaan liika kotona nysvääminen, yksinolo ja päivästä toiseen samanlaisena toistuvat rutiinit alkavat helposti tylsistyttää - ja jostain syystä sen huomaa aina näin sunnuntaisin, kun tulee monesti vietettyä leppoisaksi tarkoitettua löllöilypäivää, joka aluksi tuntuu mukavalta mutta joka viimeistään illalla saa kaipaamaan pienoista kiirettä. Olen surkea olemaan tekemättä mitään: kun tekemistä on liian vähän, kaiken aloittaminen muuttuu paljon tavallista vaikeammaksi. Sen sijaan jonkinlainen järkevä aikataulu ja pakolliset menot potkivat liikkeelle ja saavat aikaan toimeliaamman olon, joka puolestaan tuo mukanaan lisää tehokkuutta, intoa ja hyvää fiilistä. Toki joskus kiirettä voi olla liikaakin, jopa minulle, mutta syystä tai toisesta olen onnistunut aika hyvin välttymään siltä (tai sitten olen vain käsittämättömän tehokas ja ripeä tekemisissäni, joskin aika ajoin myös hiukan huolimaton).

Periaatteessa pidän arjestani: opiskelu on mielenkiintoista ja motivoivaa, tapaan useita kertoja viikossa mukavia ihmisiä, treenaan säännöllisesti, syön hyvää ruokaa ja käyn aika ajoin leffassa, konserteissa tai muissa kulttuuritapahtumissa. Hetkittäin onnistun olemaan täysin tyytyväinen koko pakettiin, mutta melko usein ajaudun myös jonkinlaiseen eksistentiaaliseen kriisiin - miettimään, mitä järkeä tässä kaikessa on, mitä on se mitä koko ajan odotan, miksi tunnen niin usein eläväni jonkinlaisessa välitilassa, jossa kyllä koen paljon hienoja asioita mutta kuitenkin jokin mystinen oikea elämä tuntuu silti olevan muualla. Aikamoinen tulevaisuuskriisi on vaivannut mieltä viime päivinä ja viikkoina, ja vaikka kaikki tuntuisi olevan päällisin puolin ihan hyvin, kaipaan aina jotain lisää, enkä aina edes tiedä mitä. Onneksi sentään löytyy ystäviä, joiden kanssa vatvoa näitä tuntemuksia - vaikka joskus se tosiaan meneekin lähinnä ei-niin-rakentavan vatvomisen puolelle sen sijaan, että mitään ratkaisuehdotuksia löytyisi. Koska olen kuitenkin jossain määrin ratkaisuhakuinen ja positiivisen näkemiseen pyrkivä ihminen, olen yrittänyt kovasti oppia nauttimaan arjestani entistä tehokkaammin ja lisäämään päiviini piristäviä pikku juttuja. Tämä viikko ei kokonaisuutena mennyt aivan putkeen, mutta kuviinkin tallentui muutamia kivoja asioita, joita ajattelin jakaa teidän kanssanne :)


Kahvilla tulee käytyä useita kertoja viikossa, ja vaikka välillä kauhistelen sitä, miten kalliiksi se tulee, on se ehdottomasti sen arvoista. Jostain syystä esimerkiksi lukemiseen on paljon helpompi keskittyä ihmisten ilmoilla, maisemia tuijotellessa ja jotain hyvää litkiessä.


Kaupungin kadut ja sillat myöhään hiljaisena pakkasiltana. Aika vinkeää kävellä keskustasta kotiin niin, ettei vastaan tulee yhtäkään ihmistä.


Herkkuhetket. Totta kai. 


Junassa panostan nykyään matkustusmukavuuteen sen verran, että pyrin matkustamaan muutaman euron kalliimmassa ekstraluokassa: sen lisäksi, että hiljaisuus säästää hermoja todella paljon, siellä saa myös samaan hintaan kahvia tai teetä. 


Kävin pitkästä aikaa Helsingissä, ja reissuun kuuluu aina olennaisena osana käydä katsomassa merta. Tällä kertaa se näytti melko talviselta, mutta joka tapauksessa pitkä kävelylenkki yksin rantamaisemissa auttoi selkiyttämään ajatuksia ja tunteita ainakin vähäksi aikaa.


Tämän sunnuntain olen viettänyt kulttuurin ja lukemisen parissa: kävin elokuvissa katsomassa suomalaisen komedian Viikossa aikuiseksi (ei ollut kovin mieleenpainuva vaan lähinnä perushauska ja ennalta arvattava), kotona olen lueskellut erittäin mielenkiintoista kirjaa (tästä lisää myöhemmin, kunhan olen päässyt loppuun asti!), ja illan päätteeksi ajattelin vielä lösähtää sohvalle leffaa katsomaan. 

Millaista teidän arkenne on, ja miten piristätte sitä tarpeen tullen?

6 kommenttia:

  1. Arjesta kriiseilysi kuulostaa hieman samalta mitä itse koin 20-25 vuoden paikkeilla. Iän myötä sitä on oppinut olemaan stressaamatta ja itseluottamustakin on tullut enemmän kaiken suhteen. Tämä ei tarkoita etteikö elämässä edelleenkin olisi stressiä ja epävarmuutta, mutta se ei ole enää samanlaista. Enää en esim. saa huonoa omaatuntoa siitä, että käyn kahvilla, vaikka olisi halvempaa juoda kahvit kotona :P Osaan nauttia arjesta ja pidän siitä. Jos sunnuntailöhöily ahdistaa, kipaisen kirpparille, ystävän luo päiväkahville tai muuten ulkoilemaan. Tällä hetkellä arki pyörii voimakkaasti gradun ympärillä, päivät ovat melko samanlaisia, mutta kahvipaussit ovat päivieni piristys. Nyt kun olen oikeasti oppinut kahvia juomaan. Myös blogin kirjoittaminen tuo mukavaa vaihtelua tavalliseen koneella istumiseen ja esseiden kirjoitukseen. Saa kirjoittaa juuri siten kuin haluaa ilman, että tarvitsee miettiä liikaa. Blogien lukeminen on myös kiva tapa piristää tylsää arkea.
    Mukavaa alkavaa viikkoa! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpa kiva kuulla, että sulla arkikriisteily on iän myötä helpottanut! :) Mäkin olen kyllä aina yrittänyt helpottaa velttoiluahdistusta keksimällä jotain mukavaa tekemistä - joskus se auttaa, joskus ei. Mutta se on kyllä varma, että vaihtelua kaipaa varmasti ihan kuka tahansa, jos päivät toistuvat aina samanlaisina. Itselläni onneksi on aika paljon vaihtelua päivissä, kun olen niin kova haalimaan itselleni tekemistä :D Mukavaa viikkoa sullekin!

      Poista
  2. Mä opettelin tuota positiivista katsantokantaa muutamia vuosia takaperin ja se auttoi näkemään kaikessa jotain kivaa. Tähtitaivas illalla koiralenksulla, hyvä herkku kesken päivän, kiinnostava kirja, uusi sarja tai elokuva netistä ja kauniit maisemat. Nämä muun muassa piristävät arkea. Nyt kun elämässäni on tuo koiruus niin täytyy sanoa, että se kyllä piristää monilla tavoin. Saa nauraa, kun se kompastelee kotona johtoviidakossa tai istuu itsepäisenä tienvarteen lenkillä. Välillä se myös saa hermostumaan ja toisaalta heltymään. Se tekee arjesta jo erilaista ja vaihtelevaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, varmasti kyllä lemmikki piristää ja tuo vaihtelua elämään! :) Itse piristyn usein jo toisten koirien ihastelemisesta :D

      Poista
  3. Ihania kuvia ja kivoja asioita olet arjesta löytänyt! :) Miusta oli ihana, kun kävin vasta hakemassa parit vaatteet takaisin pesulasta ja se tunne, kun ne näyttivät ihan uusilta! ♥ Laitoin itseasiassa heille positiivista palautetta saman päivän iltana netin kautta, kun olin niin tyytyväinen. Halaus taaperolta ja mieheltä piristää aina päivää, yhdessä oleminen ja harrastuksiin keskittyminen myös. Monia asioitahan sitä mieleen tulee kun muistelee, viime aikoina varsinkin on tullut sellaisia mitkä ovat jääneet mieleen. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti! :) Ihanan kuuloisia arkihetkiä sullakin!

      Poista