sunnuntai 23. marraskuuta 2014

Kontrollifriikin ihmiskoe

Olen paatunut kontrollifriikki: sellainen ihminen, joka aina mistä tahansa lähtiessään tarkistaa laukun sisällön vähintään pariin kertaan, ahdistuu toisten aikataulujen armoille joutumisesta ja itsestä riippumattomista suunnitemlien muutoksista - ja laittaa herätyskellon soimaan vapaapäivinäkin, koska pelkää muuten nukkuvansa koko päivän (vaikka sellaista ei ole kertaakaan tapahtunut). Olen todella huono sietämään epävarmuutta, mikä ilmenee monissa vähän isommissakin asioissa, mutta tämä heräämisteema on mietityttänyt viime aikoina kovasti. Olen ehkä ennenkin maininnut, että olen auttamattomasti koukussa torkuttamiseen, ja koska laitan kellon soimaan myös vapaina aamuina, se tarkoittaa jokapäiväistä torkuttamista - ja sen seurauksena paitsi väsähtänyttä oloa, myös tunnetta siitä, että aamupäivän tunnit ovat taas kerran menneet hukkaan. Ristiriitaisesti olen nimittäin aamu-unisuudesta huolimatta tehokkaimmillani nimenomaan aamupäivisin: niinä harvoina päivinä, kun onnistun kampeamaan itseni ylös sängystä aikaisin, olo on todella aikaansaava, kun jo puoleenpäivään mennessä on ehtinyt tehdä vaikka ja mitä hyödyllistä (tai hyödytöntä mutta mukavaa). 



Torkuttamisesta irtaantuminen on edelleen niin sanotusti vaiheessa, mutta tänään tein itselläni pienen ihmiskokeen, joka ei ehkä kuulosta teidän korviinne millään tavoin erityiseltä mutta joka minulle oli suuri askel: en laittanut kännykkään ollenkaan herätystä päälle! Rehellisesti sanoen minulla ei ole aavistustakaan, milloin olisin viimeksi tehnyt näin, sillä kuten sanottu, kaipuuni hallinnan tunteeseen on todella suuri, ja ajatus siitä, että en voi illalla nukkumaan mennessäni tietää, milloin herään, on suoraan sanottuna ahdistava. Tänään minulla ei kuitenkaan ollut mitään aikatauluja illan balettituntia lukuunottamatta, ja kouluhommistakin olin päättänyt pitää vapaata, joten päätin kerrankin antaa itselleni luvan nukkua niin pitkään kuin unta riittää - ja katsoa, mitä tapahtuu, miltä tällainen heittäytyminen tuntuu. No, hyvältä tuntui: oli käsittämättömän ihanaa herätä ilman mitään pakkoa, surkeaa kyllä en edes muistanut, miltä se tuntuu. Ja loppujen lopuksi en nukkunut yhtään sen pitempään kuin torkuttaessani, ei puhettakaan siis siitä, että unta olisi riittänyt iltapäivään asti kuten pelkäsin. Koko päivän olon on ollut todella hyvä ja ennen kaikkea pirteä, mikä minulle on varsin harvinainen tunne tähän aikaan vuodesta, kun kaamosväsymys painaa päälle. 

Miksi halusin kertoa näin triviaalin tuntuisesta asiasta teille? Toki jutustellakseni, keksiäkseni jotain postauksen tynkää pitkästä aikaa, mutta toisaalta myös muistuttaakseni, että varsin meidän kontrollifriikkien on joskus hyvä vain antaa mennä, tehdä jotain hieman epämukavalta tuntuvaa. Ainakin omasta puolestani voin nimittäin kertoa, että liian pitkälle viety kontrollihakuisuus ja joustamattomuus tekee elämästä helposti vaikeampaa kuin olsi tarpeen. Ja onneksi tiukkapipoisuudesta luopumisen voi aloittaa ihan tällaisista pienistä asioista :) Toki meillä ihmisillä vaikuttaisi olevaan sisäänrakennettu taipumus kaivata hallinnan tunnetta, kokemusta siitä, että on itse oman elämänsä herra, mutta toisaalta epävarmuus on väistämättä osa elämää, joten sen kanssa on tärkeää oppia tulemaan toimeen tavalla tai toisella.

Löytyykö lukijoiden joukosta kontrollifriikkejä (tai vaihtoehtoisesti torkuttamisesta eroon päässeitä, jotka haluaisivat kertoa, miten ovat onnistuneet siinä)?

4 kommenttia:

  1. Toinen kontrollifriikki ilmoittautuu! Tuo ensimmäinen kappale on just eikä melkein kuin omasta elämästäni! :D Mulla on lähtenyt rentoilu herätyskellon suhteen ihan lapasesta, oon nimittäin jonkun aikaa nyt harjottanut sellaista, etten laita lauantaisin kelloa soimaan. En oo tullut nukkuneeksi edes puoleenpäivään, kuten aluksi pelkäsin, ja muutenkin tuollainen herääminen on aika mukavaa.

    Torkuttamisen kanssa mulla ei varsinaisesti ole ongelmaa, koska en torkuta. Jossain välissä tein sitäkin, mutta aika pian tajusin tekeväni sitä liikaa ja lopetin sen kokonaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä taas oon monta kertaa yrittänyt päästä eroon torkuttamisesta, mutta se ei meinaa onnistua sitten millään - ei esim. auta yhtään, että puhelimen laittaa herättämään toiseen huoneeseen :D Varsinkin nyt talvella nämä pimeät aamut ovat ihan kauheita...

      Poista
  2. "...mutta toisaalta myös muistuttaakseni, että varsin meidän kontrollifriikkien on joskus hyvä vain antaa mennä, tehdä jotain hieman epämukavalta tuntuvaa..." Tuon varsinkin yhdyn, eli tuttua juttua löytyi minullekin :)

    VastaaPoista