perjantai 10. lokakuuta 2014

Arjen iloja

Heipä hei pitkästä aikaa! Tulipa taas pientä taukoa bloggaamisesta, sillä vanha, uskollinen tietokoneeni sanoutui viimein lopullisesti irti yhteistyöstä pari viikkoa sitten. Vasta eilen sain lopulta hankittua uuden läppärin (aika jännittävää opetella käyttämään tätä, en edelleenkään ole mikään tekniikan ihmelapsi, joten uusissa laitteissa on aina haasteensa, vaikka oikeastaan uusilla leluilla leikkiminen on kyllä kivaakin), ja tuntuu muuten aika ylelliseltä päästä pitkästä aikaa datailemaan rauhassa kotona! Toisaalta oli teknisissä ongelmissa puolensakin: kun toimivan koneen perässä piti lähteä yliopistolle, siellä tuli sitten tehtyä melko tehokkaasti kouluhommia (okei, välillä vähän muutakin toki), ja kotona ne oli hämmentävän helppo unohtaa, kun niiden eteen ei oikein voinut tehdä mitään. Ja olen myös sen verran työhullu, että tuntui oikeastaan aika hauskalta viettää suurin osa lauantaipäivästä ypöyksin yliopiston tietokoneluokassa: kerrankin ei ollut minkäänlaisia häiriötekijöitä, joten pääsin kirjoittamisessa varsin hyvään vauhtiin, johon on kotona aika vaikea päästä kiinni.

Paljas ja karu totuus on se, että viime viikkoina en ole tehnyt juuri muuta kuin opiskellut. Pidän siitä hirmuisesti, mutta pakko myöntää, että sellaisina päivinä, kun kykkii yliopistolla aamuyhdeksästä iltaseitsemään, alkaa toisinaan vähän tympäistä - tai jos ei tympäistä, niin ainakin ihan rehellisesti väsyttää. Liikuntaharrastuksetkin ovat meinanneet ajoittain jäädä opiskelun jalkoihin, salilla en esimerkiksi ole tainnut käydä peräti pariin viikkoon. Toisaalta kiireisimpiinkin viikkoihin on mahtunut ainakin kolme tai neljä liikuntakertaa (juoksua, joogaa ja balettia lähinnä, salitreeni ei tunnu kovin inspiroivalta juuri nyt - tosin ehkä se muuttuu, kun talvi tulee ja lenkkeily ei enää huvita), joten ei liene syytä huoleen. Paikallaan istuminen vaan ei ole yhtään minun juttuni, ja juuri se opiskelussa mättää. Olen haaveillut työpisteestä, jossa voisi kirjoittaa seisaaltaan tai jopa kävellen (mites olisi juoksumatto kotiin?), ja ajatuskin siitä, että töissä joutuisi istumaan koko ajan, suoraan sanottuna hirvittää. Ehkä tulevaisuudessa asiakkaiden kanssa voisikin lähteä vaikka kävelylle nojatuolissa röhnöttämisen sijaan?

Runsaan opiskelun yksi hyvä puoli on kuitenkin mielestäni yllättäen sosiaalisuus: mitä enemmän vietän aikaa yliopistolla, sitä enemmän tulee oikeastaan pyörittyä muiden ihmisten kanssa (ainakin verrattuna kotona hengaamiseen)! Toki asiaan vaikuttaa se, että meillä on ollut paljon pienryhmäharjoituksia ja muuta vastaavaa luentojen sijaan, ja siitä olen enemmän kuin mielissäni, kyllä keskustelemalla sentään oppii paljon tehokkaammin kuin kuuntelemalla, tai siis ainakin omalla kohdallani. Viime aikoina olen myös tutustunut muutamaan todella mukavaan uuteen ihmiseen vähän yllättävääkin kautta, ja sosiaalinen olento kuin olen, pidän todella paljon siitä tutustumisvaiheestakin, kun ihmisistä paljastuu jatkuvasti uusia puolia. Nytkin viikonloppuna on luvassa kahvittelua uudehkojen tuttavuksien kanssa, niin kivaa!

Tällä viikolla olen onneksi päässyt pitkästä aikaa vähän irti opiskelumoodista, sillä isäni oli täällä luonani käymässä pari päivää, ja se tarkoitti tietysti kulttuuriaktiviteetteja (pari konserttia ja taidenäyttelyitä tällä kertaa), ympäri kaupunkia kävelyä, ravintolassa syömistä ja vähän kahviloissa vetelehtimistäkin. Edelleen aina välillä yllätyn siitä, miten tehokkaasti vaikkapa hyvä konsertti repäisee irti arjesta ja virkistää mieltä, vaikka olisi kuinka lässähtänyt olo! Taidenäyttelyissä ja -museoissa on puolestaan ihana oma tunnelmansa, siellä on mielestäni harvinaisen helppo rauhoittua, jopa minun kaltaiselleni ikiliikkujalle. Taitaa siis olla taas tarpeen muistuttaa, miten tärkeää sielun ravitseminen ihmiselle on, itse en ainakaan eläisi täyttä elämää pelkällä terveellisellä ruokavaliolla ja säännöllisellä fyysisellä treenillä, jos vastapainona ei olisi musiikkia, kuvataidetta, kirjoja, runoja, elokuvia ja muuta taidetta :)

Ja vielä viimeiseksi, tämän sekalaisen selostuksen loppuun: ihana ihana syksy! Harmittelen jatkuvasti sitä, miten ikävää on, että kaunein syksy menee niin nopeasti ohi, mutta kyllä siitä on nyt muistettu nauttiakin - ja tavallaan pidän myös loppusyksyn ankeasta harmaudesta, kunhan vaan ei olisi hirveästi loskakelejä luvassa. Vihdoin alan päästä kesäajatuksista eroon, koko alkusyksyn tuntui nimittäin edelleen melkein kesältä. Kai se on ollut pakko tajuta, että enää ei ole kesä, kun ensi viikon puolessavälissä aloitan jo vähän yli viikon (epävirallisen) syyslomani, jolloin pääsen pitkästä aikaa reissaamaan pohjoiseen ja pariksi päiväksi Helsinkiinkin :)

Mitä teidän arkeenne nyt kuuluu?

2 kommenttia:

  1. Hei,
    osallistuitkohan 27.9. Cortexin ja Oidipuksen seksuaalisuuden häiriöitä käsittelevään koulutuspäivään? Mää vähän yritin kurkkia, josko sun profiilikuvan näköistä tyyppiä olisi näkynyt, mutta en sitten hoksannut.

    Mun arkeen kuuluu ihan samaa mitä sulle - mielettömästi hommia nimenomaan opiskelujen suhteen. Vaan on kyllä tosi mielenkiintoisia ja opettavaisia juttuja, ai että tykkäänkin näistä syventävistä opinnoista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä mä siellä olin, istuin muistaakseni jossain siellä melko edessä sivulla :D Oli muuten kyllä tosi mielenkiintoinen koulutus! Ihanaa kuulla, että sullakin on opinnoista hyvä fiilis :)

      Poista