keskiviikko 3. syyskuuta 2014

Miten oppia aamuvirkuksi?

Olen toivoton torkuttaja: lukuisista yrityksistä huolimatta en vieläkään ole päässyt eroon tavasta torkuttaa joka ikinen aamu ainakin puoli tuntia (pahimmillaan jopa kaksi tuntia, jos ei ole minnekään kiire). Vihaan aamukiirettä, joten laitan aina kännykkään herätyksen parisen tuntia ennen ensimmäistäkään pakollista menoa, mikä valitettavasti mahdollistaa myös pitkän torkuttamisen - ja siitäkään huolimatta en yleensä joudu kiirehtimään, joten sekään ei motivoi nopeampaan heräämiseen. Tässä ei tietenkään olisi pakko nähdä mitään ongelmaa: jos torkuttamisesta ei aiheudu varsinaista haittaa tai kiirettä, miksi lopettaa? Pulmani on kuitenkin se, että haluaisin kovasti olla niitä ihmisiä, jotka nousevat pirteinä heti, kun sen aika on, ja hoitavat kaikki päivän hommat reippaasti pois alta jo ennen keskipäivää. Ja itse asiassa silloin harvoin, kun olen (yleensä pakon edessä) onnistunut nousemaan sängystä vaikkapa seitsemältä, minäkin saan aikaan paljon enemmän päivän aikana - ja hyvin usein myös fiilis on huomattavasti parempi! Tämä onkin pääsyy siihen, miksi aamuvirkkuus ja erityisesti torkuttamisen lopettaminen ovat jatkuvasti tavoitelistallani. Tiedän toki, että joillakin ihmisillä on vahva synnynnäinen taipumus aamu- tai iltaunisuuteen, mutta tunnen myös monia ihmisiä, jotka ovat onnistuneet aamuvirkuksi oppimisessa, joten toivoa ilmeisesti on.

Kun kerron ihmisille torkuttamis- ja aamuväsymysongelmistani, saan yleensä seuraavanlaisia vinkkejä: Mene aikaisin nukkumaan mutta älä liian aikaisin vaan vasta sitten, kun oikeasti nukuttaa. Älä syö raskaasti illalla tai juo kahvia. Sulje televisio ja tietokone hyvissä ajoin ennen nukkumaanmenoa. Meditoi tai venyttele. Ulkoile enemmän. Sijoita herätyskello mahdollisimman kauas sängystä. Syö niin ihana aamupala, että odotat jo illalla pääseväsi käsiksi siihen. Juo paljon vettä ja aamukahvi. Herää joka aamu samaan aikaan, myös vapaapäivinä ja vaikka väsyttäisi. Suunnittele jotain mukavaa tekemistä aamuksi.

 Morning

Olen kokeillut edellä mainituista kaikkea muuta paitsi aamukahvia, sillä en kerta kaikkiaan pidä kahvista. Ongelmani ei yleensä ole siinä, että valvoisin myöhään: itse asiassa en ole erityisen iltavirkku vaan kuukahdan helposti viimeistään puolilta öin. En harrasta yödataamista tai juuri television katseluakaan, vaan luen perinteistä kirjaa tai lehteä joka ilta ennen nukkumaanmenoa. En harrasta raskasta liikuntaa myöhään illalla, en juo kofeiinipitoisia juomia, en tee stressaavia hommia. Kännykkäni yöpyy jatkuvasti paikassa, johon en ylety sängystä vaan joudun nousemaan ylös herätyksen soidessa - mutta se ei estä painamasta torkkua, nappaamasta kännykkää mukaan ja palaamasta peiton alle. Aamupalan syön joka ikinen päivä, muuten en pääse käyntiin ollenkaan. En myöskään koskaan nuku iltapäivään asti vaan herään useimpina päivinä suunnilleen samaan aikaan: kello soi yleensä puoli kahdeksalta tai kahdeksalta, torkuttamisen jälkeen nousen ylös ehkä puoli yhdeksältä tai yhdeksältä. Se tunti tuntuu täysin hukkaan heitetyltä, sillä koen pientä morkkista torkuttamisesta lähes päivittäin, puhumattakaan siitä, miten se selvästi lisää aamuväsymystä ainakin omalla kohdallani.

Vaikuttaisi siltä, että minulle ainoa keino herätä aikaisin ja torkuttamatta on sopia pakollisia menoja aamuvarhaiselle. Kun kouluaikoina jouduin heräämään kouluun kahdeksaksi lähes joka aamu, pääsin kyllä hereille, vaikka väsyttikin. Nykyään aikatauluni on valitettavasti varsin iltapäiväpainotteinen, minulla on erittäin harvoin esimerkiksi opiskeluun liittyviä menoja aamupäivällä. Jos lupaan itselleni lähteä aamulenkille tai salille, sorrun tavalliseen tapaan torkuttamiseen, sillä ajattelen, että ihan hyvin sinne joutaa tunnin pari myöhemminkin. Kavereiden tapaaminen vaikka aamiaisen merkeissä voisi olla hyvä idea, mutta epäilen vahvasti, että ainakaan Tampereen kaverini eivät hirveästi innostu ajatuksesta. Yhden pelastuksen voisivat tuoda aamuiset joogatunnit, vaikkei niitä joka päivä olisikaan: viime viikolla onnistuin raahautumaan joogaan "jo" kymmeneksi aamulla, ja se oli ehdottomasti hyvä aloitus päivälle. Mutta miten onnistuisin sopimaan itseni kanssa, että todella nousen ajoissa ja lähden jonnekin, missä minun ei ole sataprosenttisen pakko olla? Illalla usein päätän vakaasti, että näin tulee tapahtumaan, mutta aamulla, silloin kun pitäisi tehdä valinta olla torkuttamatta, tahdonvoima tuntuu olevan täysin kadoksissa. Miten sitten toimisi se, että päätän tehdä jotain oikein mukavaa heti aamulla? Vaihtoehdot ovat tosin hieman rajallisia (esimerkiksi elokuviin, konserttiin tai ravintolaillalliselle lähteminen on hieman vaikeaa aamuvarhaisella), mutta ajattelin kokeilla joskus vaikkapa sitä, että lähtisinkin aamuteelle johonkin mukavaan kahvilaan.

Oletteko te aamu- vai iltaunisia? Olisiko jollain vinkkejä aamuheräämisten helpottamiseksi?

16 kommenttia:

  1. Pitäisikö vain hyväksyä, että oma rytmi on ilta- tai aamupainotteinen? Ja jos menet puolenyön aikaan nukkumaan ja nouset kahdeksalta tai yhdeksältä, niin siinähän on juuri sopivasti unta. Nauti siitä, ettei ole pakko herätä ja lähteä aamuvarhaisella minnekään. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, varmaan hyväksyminen on ihan hyvä vaihtoehto sekin, ja tiedän toki saavani tarpeeksi unta, mutta ongelma onkin lähinnä siinä, että torkuttaminen tuntuu väsyttävän verrattuna siihen, että nousisi heti, kun on ekan kerran herännyt :/

      Poista
  2. Minä olen aamuihminen ja iltatorkku. Minulla toimii parhaiten tuo vinkki että herää joka aamu samaan aikaan oli loma tai arki. Ja kun rytmi on vakiintunut niin aina ei edes tarvitse kelloa heräämiseen. Mutta uskon että ihmiset ovat kai luonnostaan aamu- tai iltaihmisiä. Ja komppaan Marjutia että pakottamalla rytmi aamu/iltaoleilijan kesken tuskin vaihtuu jos on luontainen taipumus jompaan kumpaan. Minulla on yksi hyvä ystävä joka on myös enemmän ilta- kuin aamuihminen ja häntä saa aina "aamuisin" odottaa tapaamisiin. Hänen aamunsa tarkoittaa minulle jo puoltapäivää tai jopa iltapäivää. :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että sulla toimii! Itse en ole pitkään aikaan kokeillut ilman kelloa heräämistä, sillä olen vähän kontrollifriikki ja pelkään nukkuvani sitten koko päivän (vaikka tuskin niinkään kävisi) :D

      Poista
  3. Olen sekä aamuvirkku että myöskin iltavirkku...mikä yhdistelmä voin kertoa :D Usein tulee valvottua myöhään, mutta olen jo kukonlaulan aikaan sitten hereilläkin... :D

    VastaaPoista
  4. Hyvä kirjoitus, taidan olla kohtalontoverisi, koska poden samaa "ongelmaa". Usein päätän, että nyt ryhdistäydyn aamuisin, mutta pah... eihän niin sitten kuitenkaan tapahdu. Pitäisi olla jotain menoa, jotta saisin kammettua itseni sängystä ajoissa. Jos pyrin siirtämään vuorokausirytmiäni, parhaimmillaan onnistun heräämään kahdeksalta, mutta sitä aikaisempi rytmi on jotain tosi kammottavaa - eli ei tapahdu kuin pakosta.

    Minulla ei siis valitettavasti ole antaa vinkkejä tähän ongelmaan. Voin antaa vertaistukea :) Ymmärrän hyvin fiiliksesi. Senkin, että vaikka voi nautiskella aamuisin, niin silti kaipaa sitä aamun tekemisentunnetta ja aikaansaamista. Jotenkin päivä jää lyhyeksi (ja tekemiset vähäiseksi), jos vain vetelehtii aamun.

    Kommentoija Sirpale tuossa edellä on tosi onnekas: minä olen sekä ilta- että aamutorkku. Koomailen jo hyvissä ajoin illalla ja aamulla en meinaa herätä kunnolla ennen puoltapäivää. Ei kiva.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jee, vertaistukikin kelpaa aina! :) Mäkin olen huomannut nimenomaan tuon, että jos herää aikaisin, niin päivä tuntuu niin paljon pitemmältä, ja tykkään hirveästi siitä tunteesta. Mäkään en ole erityisen iltavirkku, en esimerkiksi millään jaksa hillua jossain bileissä (ei sillä, että muutenkaan usein sellaisissa kävisin :D) aamuyöhön asti, siinä vaiheessa meinaan jo nukahtaa pystyyn..

      Poista
  5. Mä olen iltavirkku ja vastaavasti sitten erittäin aamu-uninen. Tämä on vähän ristiriidassa asenne faktan kanssa, että kello herättää arkena 5.30. Neljä vuotta olen koittanut kääntää rytmiä, mutta kyllä se aina viikonloppuisin kääntyy takaisin siihen, että aamulla torkutaan (jos ei ole menoja). Nyt ei kuitenkaan enää niin pahasti kuin ennen, eli parilla tunnilla on rytmi aikaistunut. Jatkan harjoittelua! Mitään vinkkejä mulla ei kyllä ole. Jos olisi, olisin varmaan onnistunut omassakin muutoksessa jo! :D

    Joskus lomilla/vapaapäivänä olen mennyt joogaan, joka alkaa seitsemältä. Sitä aina aamulla kiroaa, mutta lopulta se kuitenkin palkitsee, että tuli herättyä. Aikaiset herätykset vaan tarkoittavat sitä, että olisi pakko päästä myös aiemmin nukkumaan..

    VastaaPoista
  6. Hmm, kännykällä kun kommentoi, niin saattaa kirjoittaa mitä sattuu. :D Siis ristiriidassa SEN faktan kanssa.

    VastaaPoista
  7. Suvi, oho, seitsemältä alkava jooga kuulostaa jo varsin kunnianhimoiselta tavoitteelta aamu-uniselle! :) Mäkin monesti suunnittelen lähteväni aamulla jonnekin, mutta en sitten kuitenkaan osaa pitää niistä suunnitelmista kiinni, kun unien jatkaminen tuntuu aamuvarhaisella niin paljon paremmalta vaihtoehdolta... pitäisi löytää joku aamuvirkku kaveri, jonka kanssa voisi sopia vaikka lenkkitreffit aamuksi, niin sellaisesta ei ehkä luistaisi niin helposti :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kun sinne joogaan on ilmoittautunut, ja aamulla perumisesta seuraa "late cancel" -merkintä, niin se on vaan pakko herätä. :) Joka ikinen kerta kiroan sitä heräämistä, mutta aina olen myös tyytyväinen tunnin jälkeen, että tuli lähdettyä. :)

      Poista
  8. Moi! Kunhan siirryt säännölliseen työelämään (sikäli mikäli teet ns 8-16 duunia), niin varmasti opit aamuvirkuksi. Jokainen meistä omaa oman rytmin, nauti omastasi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, kyllä mäkin aika toiveikkaasti suhtaudun siihen, että pakon edessä oppii vähän aamuvirkummaksi ainakin :)

      Poista
  9. Nyt kun siihen pystyt. El\'e4m\'e4 tuo ja vie. Eri tilanteissa eri virkkuusasteet aamuisin. Omista 3 lapsesta esikoinen oli jo vauvana aamuvirkku, 2vuotiaaksi her\'e4si klo 05 aamusta. Nyt koululaisena her\'e4\'e4 heti ja pomppaa yl\'f6s. Keskimm\'e4inen nauttii unesta ja varmasti tuleva torjuttaja. Ei her\'e4\'e4 edes syntt\'e4rionnittelulauluun (2 viimeisen vuoden kokemus).}

    VastaaPoista