torstai 18. syyskuuta 2014

Kokemuksiani kundaliinijoogasta

Aloitin tänä syksynä pitkästä aikaa säännöllisen joogaharrastuksen, tällä kertaa kundaliinijoogan parissa. Aiemmin olen harrastellut joogaa säännöllisen epäsäännöllisesti, vähän sitä sun tätä, keskittymättä mihinkään tiettyyn suuntaukseen. Se on sopinut minulle hyvin, mutta usein tuntui kuitenkin siltä, että kokemus jäi hieman pintapuoliseksi. Monet joogatunnit tuntuivat pelkältä tavalliselta venyttelyltä, jotkut taas vähän liiankin rankoilta, sillä kaipaan joogaa nimenomaan vastapainoksi raskaammalle liikunnalle. Joogan henkisyyteen olen aina suhtautunut hieman kaksijakoisesti: toisaalta se on tavallaan kiehtonut, toisaalta olen melko allerginen kaikenlaiselle epämääräiselle huuhaalle ja hihhuloinnille. Jutustelin kesällä paljon joogasta erään siihen hurahtaneen ystäväni kanssa, luin aiheesta pari kirjaa ja sain lopulta idean kokeilla tällä kertaa jotain ihan uutta, jotain, missä joutuisin todella poistumaan omalta mukavuusalueeltani. Tampereen joogamahdollisuuksia selvitellessäni huomasin, että lähellä kotiani ja aivan opinahjoni naapurissa sijaitsee kundaliinijoogaan keskittynyt koulu Ong Namo, joten sinne päätin suunnata ihan kokeilumielessä. Nyt olen käynyt kundaliinijoogassa pari-kolme kertaa viikossa melkein kuukauden ajan, enkä vieläkään oikein osaa päättää, onko se ihanaa vai todella outoa. Joka tapauksessa ainakin sieltä mukavuusalueelta olen päässyt pois moneen kertaan.

 

Suomen kundaliinijoogayhdistyksen nettisivujen mukaan kundaliinijooga on tietoisuuden joogaa, joka vahvistaa terveyttä, tuo mielenhallintaa sekä avaa arkitietoisuuden kohti sielutietoisuutta. Kundaliinijoogan tekniikat kuulemma puhdistavat, avaavat ja vahvistavat kehoa, erityisesti hermostoa ja meridiaanijärjestelmää (mikä se on?) siten, että voimme ottaa hallitusti ja viisaasti käyttöön meissä asuvan sisäisen voiman, kundaliinienergian. Joogaharjoitusten tavoitteena on herättää lantion alueella uinuva energia ja nostaa se ylempiin energiakeskuksiin eli chakroihin, mikä laajentaa tietoisuutta, parantaa mielen ja tunteiden hallintaa, antaa rohkeutta ja positiivisuutta sekä auttaa luopumaan haitallisista ajattelutavoista ja tottumuksista. Kundaliinijoogatunneilla yhdistyvät monien eri joogasuuntausten tekniikat: mantrat, hengitysharjoitukset, asanat eli asento- ja liikeharjoitukset ja meditaatio. Jokaisella tunnilla tehdään alkuvirittäytymisen (aloitusmantran lausuminen sekä mahdolliset lämmittelyt) jälkeen kriya eli harjoituskokonaisuus, joka koostuu erilaisista asanoista, hengitysharjoituksista ja meditaatiosta. Jokaisella kriyalla ja meditaatiolla on oma, tarkoin määritelty tavoitteensa, esimerkiksi vastustuskyvyn parantaminen, unettomuudesta eroon pääseminen, hermoston vahvistaminen, ruoansulatuksen parantaminen tai masennuksen voittaminen. Kriyan jälkeen tunnin lopuksi rentoudutaan, jonka jälkeen vuorossa on vielä loppuvirittäytyminen eli aurinkolaulu sekä loppumantran lausuminen.

Koska olen tottunut fyysisempään joogaan ja ylipäätään erittäin maanläheiseen ja arkirealistiseen elämäntapaan, ensimmäinen kundaliinijoogatunti oli suoraan sanottuna erittäin mielenkiintoinen kokemus. Fyysiset harjoitukset olivat paljon rankempia ja dynaamisempia kuin olin olettanut, mutta tuntui aluksi melko kummalliselta yhdistää niitä vaikeissa asennoissa meditoimiseen ja varsinkin mantrojen hoilottamiseen - en olisi ihan ensimmäisenä kuvitellut joutuvani laulamaan joogatunnilla! Juuri mantrat tuntuivat aluksi ja tuntuvat edelleen melko vaikeasti lähestyttäviltä, sillä minulle meditointi on tähän asti tarkoittanut mindfulness-henkistä hyvin maallista ja konkreettista toimintaa (tai siis, hmm, olemista). Miten minulle täysin vieraiden ja merkityksettömien sanojen toistaminen muka voisi tehdä minulle hyvää tavalla tai toisella? Ei mahdu tajuntaani. Sen tosin olen huomannut, että keskittymistä ne auttavat, mantraa toistaessa mieli ei harhaile meditaation aikana aivan yhtä paljon kuin tavallisesti. Lisäksi voihan niihin aina suhtautua vaikka äänenkäytön harjoitteluna ;) Ja mitä niihin mystisiin energioihin tulee, niihin en edelleenkään usko. Pari kertaa on meinannut pokka pettää tunnilla ohjaajan puheita kuunnellessa.


Jos kundaliinijoogan filosofia kerran tuntuu minusta jokseenkin vaikeasti lähestyttävältä ja, no, älyttömältä, miksi sitten edelleen käyn tunneilla? Siksi että kaikesta huolimatta kuitenkin pidän niistä. Useimmat tunnit kestävät puolitoista tuntia, mikä aluksi tuntui hirvittävän pitkältä ajalta, mutta yllättäen keskittyminen olikin alusta asti todella helppoa, kun harjoitus on joka kerta pikkuisen erilainen ja sisältää monia eri osioita. Vaikka henkisyys menee monesti minun näkökulmastani hieman yli, pidän siitä, miten kundaliinijoogassa yhdistyvät fyysiset ja henkiset harjoitukset, sillä kaipaan joogaltani molempia, ja juuri se yhdistelmä auttaa parhaiten rauhoittamaan mielen myllerryksen. Joka kerta joogatunnilta lähtiessä on ollut hyvä ja rentoutunut fiilis, ja jo se on hyvä syy jatkaa, vaikka ajatteleva mieli änkyröikin vastaan jatkuvasti. Mielestäni kaikkea ei tarvitse niellä mukisematta, mutta harjoituksesta voi silti omalla tavallaan nauttia. Lisäksi joogatunneissa on oma, leppoisa tunnelmansa, josta olen aina pitänyt.

Ai niin. Ensimmäisestä kundaliinijoogatunnista asti ihmettelin, miksi opettajilla ja joillakin oppilaillakin on aina valkoiset vaatteet ja turbaani päässä. Siihenkin on kuulemma syynsä: Pään peittäminen auttaa hallitsemaan kuudetta chakraa ja stabiloi aivojen kahtakymmentä kuutta osaa, jotka ovat kytköksissä hermojärjestelmään ja sähkömagneettiseen kenttään. Valkoinen väri heijastaa kaikkia aallonpituuksia ja terve aura heijastaa valkoista valoa. Valkoinen luonnon kuitu toimii näin ollen ”heijastuspohjana”. Voi kyllä, tässäpä ihan loogisia, järkeenkäyviä selityksiä. Tähän on hyvä lopettaa, sillä en enää tiedä, mitä sanoa. Paitsi sen, että toisinaan tunnen erottuvani joukosta turkooseissa leopardikuvioisissa jumppatrikoissani.

Millaisia joogakokemuksia teillä on?

8 kommenttia:

  1. Ihan samanlaisia kokemuksia täällä! Toi joogan "henkisyys" menee välillä korkealta ja kovaa yli, mutta silti tykkään käydä tunneilla. Kyllä se kuitenkin aina rentouttaa. Turbaaniin en sentään ole törmännyt "omalla" joogakoululla. :D Mutta onhan siinä tunnin alussa aina sellainen "harras" tunnelma, kun ihmiset keskittyvät tulevaan tuntiin, eikä siinä uskalla tehdä mitään ylimääräistä, ettei vaan häiritse kenenkään keskittymistä. ;) Vähän eri meininki kuin perinteisellä ryhmäliikuntatunnilla. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, on eri meininki kyllä! :D Itse tosin vähän vieroksun sellaista jonkin sorttista totisuutta, mitä joogaan vaikuttaisi toisinaan liittyvän - joskus on tullut jopa sellainen olo, että saako täällä nyt edes nauraa! Tosin toisaalta en ole ikinä onneksi törmännyt joogatunneilla ihmisiin, jotka vaikuttaisivat tuomitsevan vähemmän kokeneiden tai henkisten osallistujien käyttäytymistä tai olemusta, joten ehkä tämä on vain minun päässäni :)

      Poista
  2. Hei! Hauska postaus :) Ja kiitos kysymästä, itse olen erittäin kiinnostunut, laiska ja kankea joogaaja. Olen kotikutoisesti tehnyt kundaliinijoogaa (kun siihen perehtynyt tuttavani sitä niin hehkutti) nyt ehkä puoli vuotta, enkä ole päässyt vielä lämmitysharjoitusta edemmäs. Kriyoita (niitähän ne oli?) olen katsonut nettivideoilta. Tekeminen ei onnistu tällä vartalolla. Valitettavasti. Ja mitä siihen huuhaapuoleen tulee niin jo pelkkä usko saa ihmeitä aikaan ;) Mahtavaa että sulla on onnistunut paremmin!
    -Hellu ja Blackie Kahden Naisen Loukussa-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Joo, uskohan se on, mikä huuhaassa vaikuttaa, ja toki monessa muussakin, lumevaikutus on sentään aika iso juttu, mikä monilta unohtuu... Mutta suosittelen kokeilemaan ihan ohjattuja joogatunteja, itelle ainakin tunneilla on paljon helpompi keskittyä ja pääsee hyvään flow'hun eri tavalla kuin kotona :) Ja liikkeitä voi toki aina soveltaa oman kunnon ja kropan mukaan, kyllä siellä tunneillakin monenlaista ja -kuntoista tallaajaa näkee :)

      Poista
  3. Loistokirjoitus! Tämähän oli kuin koluni :) sai hymyn huulille. Allekirjoitan kaikki mitä sanot, omakokemus hyvin samanlainen. Silti jooga on ihanaa. Sulkee vain korvat tuolta hapatukselta (huom hapatus minusta).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Mäkin olen treenannut tuota valikoivaa korvien sulkemista, toimii suurimman osan ajasta varsin hyvin!

      Poista
  4. Edellinen korjaa: kolumni

    VastaaPoista
  5. Jooga on peräisin itämailta ja sen perimmäisenä tarkoituksena on olla yhteydessä "jumaliin". Ne ovat todellisuudessa pahoja henkiä. Jos mieli tyhjennetään, siitä tulee avoin kanava riivajahengille tulla sisään. Tehkää parannus, kääntykää tieltänne, uskokaa evankeliumi Jeesuksesta Kristuksesta, jotta pelastuisitte ikuiselta kadotukselta.

    VastaaPoista