perjantai 16. toukokuuta 2014

Miksi luonnossa liikkuminen kannattaa

Näin kevään tullen olen taas kerran löytänyt ulkona luonnossa (tai minun tapauksessani kaupunkiluonnossa, keskustan tuntumassa kun asun) liikkumisen ihanuuden. Talven kylmyydessä ja pimeydessä ei juuri tule ulkoiltua pakollista paikasta toiseen kävelyä enempää, ja silloin sisäliikunta houkutteleekin paljon enemmän. Muina vuodenaikoina, varsinkaan kesällä, ei kuitenkaan aina huvita lähteä tunkkaiseen jumppasaliin heilumaan, jos vaihtoehtona on reipas kävely- tai juoksulenkki kauniissa maisemissa. Vaikka salitreenikin virkistää kehon lisäksi myös mieltä, luontoliikunta toimii ajatusten nollaamisessa ja elvyttävien kokemusten hankkimisessa vieläkin tehokkaammin. Itse asiassa ylipäätään luontoympäristöllä on havaittu olevan monenmoisia positiivisia vaikutuksia ihmiseen:

1. Luonnon läheisyys parantaa koettua terveydentilaa ja elämäntyytyväisyyttä: ihmiset kokevat itsensä sitä terveemmiksi ja tyytyväisemmiksi, mitä enemmän positiivisia luontokokemuksia heillä on.

2. Se rentouttaa, lisää myönteisiä tunteita ja kohentaa mielialaa.

3. Jo pelkkä luonnon katseleminen nopeuttaa työkuormituksesta tai muusta stressistä palautumista niin fysiologisella (vaikutuksia löytyy esimerkiksi sydämen sykkeeseen ja verenpaineeseen) kuin psykologisella tasolla.



4. Se parantaa keskittymiskykyä: jopa tarkkaavuushäiriöiden oireet vaikuttaisivat olevan lievempiä niillä, jotka oleskelevat enemmän luonnossa.

5.  Luontoympäristö houkuttelee arkiliikuntaan - tuntuu aika selvältä, että kävelylenkille lähteminen kauniiseen maisemaan on useimmille mieluisampi vaihtoehto kuin reippailu betoniviidakossa.

6. Omaa mielipaikkaa luonnossa voi käyttää tietoisesti tai tiedostamatta psyykkiseen itsesäätelyyn: tutkimuksissa on havaittu, että mielipaikoissa käymisen koetaan mm. selkiyttävän ajatuksia, parantavan mielialaa ja keskittymiskykyä sekä auttavan arjen huolten unohtamisessa.



Millainen ympäristö sitten on ihanteellinen terveys- ja hyvinvointivaikutusten kannalta? Jotkut tutkijat ajattelevat, että ympäristön tarjoaman elpymiskokemuksen mahdollistaa neljä osakokemusta. Niistä ensimmäinen on paikassa syntyvä lumoutumisen tuntemus. Se tarkoittaa tarkkaavaisuuden tahatonta kiinnittymistä johonkin ympäristön kohteeseen, mikä tarjoaa poispääsyn arkisista huolista, rutiineista ja kiireestä. Toinen elpymisen tunteen kannalta tärkeä kokemus onkin juuri tunne arkiympäristöstä irrottautumisesta. Tärkeää vaikuttaisi olevan myös ympäristön yhtenäisyyden ja johdonmukaisuuden tuntu: parhaita elpymisen kokemuksia tarjoaa ympäristö, joka tuntuu ympäröivän ihmistä ja ulottuvan riittävän laajalle. Viimeisenä muttei missään nimessä vähäisimpänä tekijänä on ympäristön sopivuus itselle. Vaikka kuinka tehtäisiin tutkimusta siitä, millainen ympäristö ihmisiä yleensä miellyttää, jokaisella on joka tapauksessa omat yksilölliset mieltymyksensä. Itse esimerkiksi en erityisemmin viihdy tiheässä metsässä vaan ulkoilen mieluummin meren tai järven rannalla, aukeilla paikoilla tai kaupunkimaisissa puistoissa. Olisikin täydellistä, jos jokainen onnistuisi löytämään omasta asuinympäristöstään omia, juuri itselle sopivia lempipaikkoja, joissa käymisestä saisi kerta toisensa jälkeen positiivisia ja rentouttavia kokemuksia.



Millaisessa ympäristössä te viihdytte parhaiten? Liikutteko mieluummin luonnossa vai sisätiloissa?

Lähteinä käytetty Kalevi Korpelan artikkeleita Luontoympäristöt ja hyvinvointi (Psykologia-lehti, 05/07) ja Luonnosta nauttiminen työstä palautumisen keinona (teoksessa Irtiottoja työstä: työkuormituksesta palautumisen psykologia, toim. Kinnunen & Mauno, 2008).

6 kommenttia:

  1. Allekirjoitan kyllä aivan täysin kaikki nää luonnossa liikkumisen hyvät puolet! Mulle ainakin käy aina kevään tullen niin, että kiinnostus sisäliikuntaan ja salitreeneihin sisätiloissa stoppaa kuin seinään ja lenkkikenkien kulutus alkaa oikein toden teolla - kuka sitä nyt muka malttais sisällä pysyä, kun on mahdollisuus olla ulkonakin ja nautiskella Suomen luonnosta sen puhjetessa kukkaan? :D En minä ainakaan! Maaseudulla kasvaneena oon tottunut luonnon läheisyyteen ihan pienestä pitäen ja koen, että se toimii mulle yhdenlaisena henkireikänä elämässä. Metsässä samoilu ja juoksentelu on ihanaa, mutta kaikista parhaiten mieli lepää avarissa maisemissa järven tai erityisesti meren rannalla :) Siinä on sitä jotain!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, ja varsinkin kun Suomen kesä on niin lyhyt, niin täytyyhän siitä päästä nauttimaan niin paljon kuin mahdollista :) Itse tosin kammoan kaikenlaisia ötököitä, mitä metsissä kesäisin pörräilee, joten senkin takia viihdyn mieluummin vähän avarammilla paikoilla :D

      Poista
  2. Metsäluonto on itselleni mieluisinta. Jos siihen saa yhdistettyä järvi/lampimaisemia ja korkean kallion laelta avautuvia maisemia, sen parempi. Tällainen postaus tulossa piakkoin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa hyvältä, korkeilta paikoilta on huippua käydä tiirailemassa maisemia :)

      Poista
  3. Niin samaa mieltä. Talvella tulee huhkittua paljon enemmän salilla, mutta kesällä tuntuu suorastaan synniltä tehdä niin. Olen aina rakastanut kevättä ja kesää ja vietän ulkona niin paljon aikaa kuin vain mahdollista, koska tämä on niin lyhyt aina vuodessa ja menee ohi niin kovin nopeasti. Viikonloppuna ulkoilimme paljon, istuimme piknikillä ja terassilla syömässä hyvää ruokaa ja lenkkeilimme koiran kanssa puistoissa ja joen rannoilla. Mikä ihana loman tunne siinä tuli - tänään tuntui, että todella oli viikonloppu. Yleensä se menee ohi tuossa tuokiossa ja taas ollaan arjessa.

    Kyllä luonto on ihmiselle välttämättömyys. Se on henkisen hyvinvoinnin lähde. Ja mitä ihminen tekeekään tuhotakseen sen, mistä on itse lähtöisin. No, ei siitä sen enempää, ettei tule huono fiilis. Joka tapauksessa, kyllä meistä jokaisen pitäisi saada mahdollisuus liikkua ja olla luonnossa. Elämä on ihan tarpeeksi täynnä murheita ja kiirettä. Nykyihmisen pitäisi opetella taas pysähtymään hetkeksi. Helpottaa kummasti ja auttaa jaksamaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mäkin yritän olla kesällä ulkona niin paljon kuin mahdollista, varsinkin kun niitä kauniita ja oikeasti lämpimiä kesäpäiviä on yleensä aika rajallinen määrä (paitsi viime kesänä niitä tuntui olevan ihan loputtomasti, tulisipa tästä kesästäkin sellainen!). Ulkoillessa tosiaan tulee erityisen vahvasti se loman tunne, ja muutenkin nykyhetkeen keskittyminen tuntuu ainakin mulle yleensä silloin helpommalta :)

      Poista