tiistai 15. huhtikuuta 2014

Rakkaudesta psykologiaan

Tänään kävi hassusti: istuin väsähtäneenä ja nälkäisenä yliopiston tietokoneluokassa taistelemassa kandini tilastokäppyröiden kanssa, kun jostain yhtäkkiä iski tajuntaan ihan mieletön kiitollisuus siitä, että saan tehdä elämässäni juuri tätä. Olen alusta asti pitänyt opinnoistani todella paljon ja kokenut olevani oikealla alalla, mutta tänä lukuvuonna kokemus on vain vahvistunut entisestään, kun olen päässyt monta askelta lähemmäs niin käytännön työtä ja tutkimusmaailmaakin. Toki myös tylsiä - tai siis hiukan vähemmän minua kiinnostavia - juttuja löytyy tältäkin alalta, mutta useimmat luennot ja harjoitukset inspiroivat ja herättävät ajatuksia todella paljon. Mitä enemmän syvennyn psykologian kiehtovaan maailmaan, sitä selvemmin käsitän, miten monimutkainen kokonaisuus ihmismieli on ja miten näiden asioiden yksinkertaistaminen (tsekkaa esimerkiksi alla oleva kuva) on suorastaan loukkaus jokaisen ihmisen ainutlaatuisuutta kohtaan. On mieletöntä kuunnella kokeneiden psykologien tarinoita siitä, miten hekin jatkuvasti oppivat uutta ja kehittävät myös itseään auttaessaan asiakkaitaan - ja miten kukaan ei väitä tietävänsä kaikkea tai ehkä juuri mitään täydellä varmuudella , vaikka populaaripsykologiassa toisinaan annetaankin valmiita vastauksia.

 Tumblr

Joka tapauksessa nämä kaikki asiat tuntuvat sitä jännittävämmiltä ja monisyisemmiltä, mitä syvemmälle niihin kaivautuu, ja juuri sitä tieteessä rakastan. Toivoisin niin kovasti, että kaikki saisivat opintojensa ja/tai työnsä parissa kokea tekevänsä juuri sitä, mikä heitä kaikkein eniten inspiroi ja mikä heistä tuntuu tärkeältä ja mielekkäältä. Yksikään homma ei tunnu aina täydelliseltä tai varsinkaan vaivattomalta, mutta ei sen kuulukaan: sekin on ihan mieletön fiilis, kun on pakertanut vaikealta tai tylsältä tuntuvien juttujen (krhm, se tilastotiede...) parissa ja lopulta saanut ne valmiiksi ja ehkä tajunnut, mitä hyötyä niistäkin voi omien tavoitteiden ja unelmien kannalta olla. Toki minullakin on ollut motivaatio-ongelmia, mutta niidenkin iskiessä olen yleensä muistanut, että kaikella tällä, mitä teen, todella on väliä. Ja juuri tästä minä pidän ihan hulluna, ja juuri tästä - sekä itse opinnoista ja töistä että tästä tunteesta - olen äärimmäisen kiitollinen.

:)

Huomenna lähden pitkästä aikaa perheeni luokse lomailemaan pääsiäisen ajaksi, ja pienen rentoutumisen jälkeen on tämän kevään loppurutistuksen aika opintojen osalta. Uskokaa tai älkää (no, todennäköisesti tämän postauksen luettuanne uskotte), mutta se tuntuu varsin hyvältä juuri nyt.

P.S. Blogi lomailee pääsiäisen ajan, palaillaan joskus ensi viikolla! Hauskaa pääsiäisen aikaa kaikille!


10 kommenttia:

  1. Samoja innostuksen aiheita leijailee minussakin :) Vaikka tällä hetkellä en psykologiaa varsinaisesti opiskele - mutta itse opiskelen ja psykiatrisella nyt harjoittelussa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jee, kiva että sullakin on innostusta ilmassa!

      Poista
  2. Psykologia on mielenkiintoista, siitä lukisin mielelläni lisää. :) Aina voi tosiaan oppia jotain uutta. Hyvää pääsiäistä myös siulle! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Psykologiasta löytyy onneksi paaaaaljon hyviä kirjoja ja juttuja, joten itseopiskelu onnistuu helposti :)

      Poista
  3. Hauska, että kirjoitit postauksen tästä aiheesta juuri tällä viikolla, kun olen itsekin alkanut harkita, voisiko psykologia olla myös minun alani. :) Hyvää pääsiäistä sinnekin! Tai no, luulenpa, että vietämme sen samassa kaupungissa, mutta kuitenkin. :D

    Suvi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauska kuulla, että säkin olet harkinnut psykologiaa omaksi alaksesi! Minulle se ei ollut lainkaan itsestäänselvä vaihtoehto, ja opiskelinkin ensin pari vuotta muita juttuja. Olen kiinnostunut niin monesta muustakin asiasta, että oman jutun löytäminen ei ollut ihan helppoa :D

      Poista
  4. Se on niin ihanaa kun tulee tunne, että tämä on just se mun juttu!:) Psykologia on kyllä hyvin mielenkiintoista:)

    http://sofiawilhelmiina.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, se on yksi parhaista tunteista ikinä! :)

      Poista
  5. Missä opiskelet psykologiaa? Minullakin on rakkaus psykologiaan, tosin en ole (vielä) yliopistossa, vaan kolmatta kertaa hakemassa sinne... Avoimessa olen kyllä lukenut perusopinnot ja palo opiskelemaan on hirmukova. Oon ihan varma, että millainen kirje postista tuleekaan kesällä, se saa mut itkemään paljon. Jos sulla olisi jotain kultaisia pääsykoevinkkejä niin olisin superkiitollinen! Oon hakenut siis Jyväskylään ja viime vuonna pääsin soveltuvuuskokeisiin, mutta jäi 5,5 pistettä uupumaan unelmien opiskelupaikasta... Nyt sitten yritän jaksaa lukea niin paljon kuin vain sielu sietää ja samalla käsitellä sitä epävarmuutta joka viime vuoden epäonnistumisesta jäi... Löysin muuten blogisi tänään ja luin jo vaikka kuinka monta juttua, kirjoitat todella hyvin ja mielenkiintoisista aiheista, jään seurailemaan! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Opiskelen Tampereella, joten noista Jyväskylän jutuista en niin tiedä, koska siellä on vähän erilainen pääsykoe. Meillä oli siis pelkästään kirjallinen koe (tilastomatikkaa + psykan artikkelikokoelma, josta oli monivalintakysymyksiä) eikä lainkaan soveltuvuuskoetta, mikä suoraan sanottuna on minusta vähän outoa, sillä ei kai kirjallinen koe mittaa kovin hyvin sitä, kuka sopii psykologin ammattiin... Itse pääsin opiskelemaan heti ekalla kerralla kun hain, mistä olen kyllä tosi onnellinen ja kiitollinen - voin kuvitella, miten masentavaa on jäädä muutaman pisteen päähän opiskelupaikasta :/ Ei yhtään ihme, jos siitä tulee epävarmuuden tunteita. Kovasti tsemppiä sulle pääsykoeurakkaan, toivottavasti nyt vihdoin ja viimein tärppää! :) Ja kiitos paljon, kiva kuulla, että löysit jutuistani jotain itseäsi kiinnostavaa :)

      Poista