keskiviikko 30. huhtikuuta 2014

Laihduttamisesta

Bongasin Jennyn blogista, että 6.5. vietetään kansainvälistä Älä laihduta -päivää, jonka tarkoituksena on herätellä ihmisiä kyseenalaistamaan laihduttamiseen ja painoon liittyviä päähänpinttymiä ja pakkomielteitä (lisätietoa mm. täältä). Laihduttaminen tuntuu pysyvän sitkeästi pinnalla niin julkisissa kuin yksityisissäkin keskusteluissa, joten päätin itsekin hieman pohtia aihetta täällä blogin puolella.

Laihduttaminen on minulle kaikkea muuta kuin omakohtainen teema: en ole koskaan laihduttanut vaan olen pikemminkin aina joutunut näkemään vaivaa sen eteen, että saisin painoni nousemaan normaalilukemiin. Olen rakenteeltani siro ja pieni, ja vaikka herkut ovat aina maistuneet, olen ollut melkein koko elämäni ajan alipainoinen, vaikka en olekaan kärsinyt syömishäiriöistä (äärimmäistä nirsoutta kun ei kai lasketa sellaiseksi). Viime vuosina, kun olen alkanut harrastaa liikuntaa aktiivisesti, olen joutunut opettelemaan syömään kunnolla. Edelleen on suuri haaste saada syötyä riittävästi, sillä vaikka syönkin parin kolmen tunnin välein jotain, annokseni ovat usein säälittävän pieniä, koska en vain pysty syömään paljon kerralla. Kroppani suhteen minulla ei koskaan ole ollut suurempia kriisejä: en ole juurikaan ajatellut sitä, miltä näytän kaulasta alaspäin (paitsi tietysti vaatteiden osalta, onhan tyyli ollut aina minulle tärkeä juttu), sillä olen keskittynyt kriiseilemään kasvonpiirteistäni.

Vaikka oma kehosuhteeni on ollut ehkä harvinaisenkin mutkaton, en tietenkään ole välttynyt laihdutuskeskusteluilta - niiltä välttyminen taitaa olla ainakin naisporukoissa silkka mahdottomuus. Laihduttamisesta puhuminen alkaa monilla jo ala-asteella ja jatkuu vuosikymmeniä. Niin koulun pihassa kuin keski-ikäisten suosimassa kahvilassa kuulee, miten naiset moittivat vatsamakkaroitaan, murehtivat takapuolensa kokoa ja pohtivat, miten päästä eroon selluliitista. Samantyyppisistä jutuista täyttyvät myös naistenlehdet, eikä tämänhetkisessä fitnessbuumissakaan mielestäni kovin erilaisesta ilmiöstä ole kyse, sen verran ulkonäkökeskeistä sekin on. Moni pitää itseinhopuhetta täysin normaalina, jotkut menevät jopa niin pitkälle, että pitävät itserakkaina ja ylpeinä ihmisiä, jotka uskaltavat sanoa olevansa tyytyväisiä kroppaansa. Suoraan sanottuna minusta ei ole ollenkaan ihme, että tällaisessa kulttuurissa syömishäiriöt ja muu henkinen pahoinvointi ovat niin yleisiä.

Oli täysin tarkoituksellinen valinta, ettei tämän postauksen otsikoksi tullut "Älä laihduta!". Joskus nimittäin todella on syytä laihduttaa: syömishäiriöiden lisäksi myös ylipaino on vakava ja yleinen ongelma, joka altistaa monille sairauksille ja vaikeuttaa elämää. Olen kuitenkin sitä mieltä, että painonhallinnassa tulisi aina edetä terveys edellä, ja pieni pyöreys ei vielä ole minkäänsorttinen terveysriski, eikä itsetunnon kuuluisi olla kiinni muutamasta kilosta. Ihmiset ovat kaikki rakenteeltaan erilaisia, ja joidenkin luontainen paino, jossa he voivat parhaiten, on korkeampi kuin toisten. Pelkän painoindeksin perusteella ei kannata tehdä juuri mitään päätelmiä ihmisen hyvin- tai pahoinvoinnista, ellei se viittaa huomattavaan yli- tai alipainoon.

Monia laihduttajia tuntuu motivoivan itseinho. Moni kuvittelee, että kun onnistuu karistamaan muutaman kilon vyötäröltä, myös itsetunto automaattisesti paranee, itsevarmuutta tulee lisää ja omaan peilikuvaan voi vihdoin olla tyytyväinen. Toki usein näin onkin, mutta kuten jo aiemmin mainitsin, minusta on äärimmäisen surullista, jos ihmisen itsetunto on noin riippuvainen ulkonäöstä. Olen Jennyn kanssa täysin samaa mieltä siitä, että negatiivisuus ei johda myönteiseen lopputulokseen: itseinhon ja syyllistämisen kautta on usein vaikeampi päästä toivottuihin lopputuloksiin kuin rakastavalla ja hyväksyvällä asenteella. Mitä jos siis koittaisitkin ensin hyväksyä itsesi sellaisena kuin olet ja vasta sitten ryhtyä muutokseen, jos ylipäätään koet sen enää tarpeelliseksi? Oman kehon rääkkääminen voi auttaa laihdutuksessa lyhyellä aikavälillä, mutta elämäntavaksi siitä ei ole - ja juuri elämäntavoistahan painonhallinnassa ja terveyden vaalimisessa on pitkälti kyse.

Kaiken kaikkiaan minusta tuntuu usein siltä, että olisi ehkä viisaampaa keskittyä miettimään aivan muita asioita kuin omaa ulkonäköä. Harva kokee elämänsä parhaita flow-elämyksiä peilin edessä. Toki ulkonäöllä on merkitystä, ei sitä voi kiistää, mutta tärkeimmät ja parhaimmat ominaisuudet ihmisissä ovat kuitenkin jotain aivan muuta. Terveellinen elämäntyylikin ruokavalintoineen ja liikkumisineen tähtää (tai sen tulisi tähdätä) ennen kaikkea hyvään, energiseen oloon ja terveyden vaalimiseen, ei vain tietynlaisen ulkomuodon saamiseen tai ylläpitoon. Ja mitä terveelliseen elämään tulee, senkin osalta nykyisin korostetaan usein lähinnä ruokaa, lepoa ja liikuntaa, vaikka mielen hyvinvointi on vähintäänkin yhtä tärkeää. Kaikki nämä hyvinvoinnin osa-alueet ovat toki myös vuorovaikutuksessa keskenään, mikä monimutkaistaa asioita. Siitä olen kuitenkin varma, että itseinhon kautta on turha kuvitella saavuttavansa onnea ja iloa elämäänsä.

Millaisia kokemuksia ja ajatuksia teillä on laihduttamisesta?

P.S. Iloista vappua teille, jotka sitä vietätte!

4 kommenttia:

  1. "Harva kokee elämänsä parhaita flow-elämyksiä peilin edessä." Hyvin muotoiltu lause ja täysin paikkaansapitävä, hyvä ja ajankohtainen teksti!

    VastaaPoista
  2. Minua ärsyttää eniten se, että joillakin ihmisillä on sellainen harhaluulo, että jos ylipainoisille sanoo ilkeitä asioita heidän painostaan, he saavat vihdoin itseään niskasta kiinni ja laihduttavat. Oikeasti itseinho on todella huono motivaattori pysyvään elämänmuutokseen. Itseinholla päätyy todennäköisesti kokeilemaan kaikenlaisia ihmedieettejä, koska kiloista haluaa mahdollisimman nopeasti eroon keinolla millä hyvänsä. Pikadieetit taas entisestään vääristävät suhtautumista ruokaan ja syömiseen ja siten vaikeuttavat pysyvää painonpudotusta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, uskoisin että monesti keljuista kommenteista vain masentuu ja lannistuu sen sijaan, että saisi pysyvän motivaation elämänmuutokseen :/ Ja olen ihan samaa mieltä pikadieeteistä, useimmille ihmisille on varmasti paljon järkevämpää laihduttaa vähitellen ja sellaisella ruokavaliolla, jota he pystyvät ylläpitämään jatkossakin :)

      Poista