keskiviikko 26. maaliskuuta 2014

Arkiruokaa ja kevään ensimmäinen lenkki

Rakastan uusien reseptien kokeilemista, mutta viime aikoina olen silti kiireessä ajautunut kokkailemaan mahdollisimman yksinkertaisella tyylillä: hyvin maustettua paistettua kanaa (joskus harvoin vaihtelun vuoksi jauhelihaa, josta en oikeastaan edes erityisemmin pidä) ja kasa värikkäitä vihanneksia kaveriksi. Vaikka joskus onkin hauskaa kikkailla kummallisilla resepteillä, olen sitä mieltä, että paras ruoka on sellaista, mistä näkee yhdellä silmäyksellä, mitä se on. Okei, kasvissosekeitoista ei varsinaisesti näe kaikkia ainesosia, mutta yleisesti ottaen en ole epämääräisten sörsselien ystävä. Toisaalta yksinkertaisen ei missään nimessä tarvitse tarkoittaa mautonta ja ankeaa, päinvastoin: esimerkiksi kuvan kana-vihannesateria maistui paljon paremmalta kuin monet ravintolaruoat, joita olen viime aikoina popsinut. Olennaista ovat tietysti tuoreet ja hyvät raaka-aineet (pakastevihannekset maistuvat usein kovin valjuilta minun makuuni) sekä maustaminen oman maun mukaan.


Arkiruoan suhteen minulla tosin on eräs ikävä ongelma: usein joudun aikataulusyistä syömään yliopistolla, ja sieltä on usein vaikea löytää hyvää ruokaa. Gluteenittomia vaihtoehtoja on usein kovin vähän, ja nekin saattavat olla sisällöltään aikamoista höttöä, jossa ei varsinkaan proteiineja paljon näy (eilen esimerkiksi söin "broileriwokkia", josta ei kovin montaa kananpalaa kyllä löytynyt). Ravitsevia salaatteja sentään löytyy, mutta monipuolisuuden nimissä söisin kyllä mielelläni välillä muutakin. Omien kunnon eväiden kuljettaminen puolestaan olisi aika haastavaa, kun ei ole paikkaa, missä säilyttää niitä kylmässä. Hedelmät, pähkinät, proteiinijuomat ja erilaiset välipalapatukat ovat vakkarivälipalojani, mutta ei niilläkään oikein koko päivää elä. Onneksi minulla ei enää tänä keväänä ole kovinkaan paljon pitkiä yliopistopäiviä, joten voin kokkailla ja syödä rauhassa kotona.

Eilen kävin muuten vihdoin ja viimein kevään ensimmäisellä juoksulenkillä! Edellisestä pyrähdyksestä oli ehtinyt kulua muutamia kuukausia, ja muutenkin rankempi aerobinen liikunta on nyt talvella jäänyt hieman salitreenin varjoon, mutta yllättävän hyvin askel kulki joka tapauksessa. Tuntui mahtavalta päästä pitkästä aikaa liikkumaan ulkoilmassa, kyllä se vaan piristää ihan eri tavalla kuin tunkkaisella salilla ähkiminen. Minulle lenkkeily, tapahtui se sitten kävellen, hölkäten tai vaikka pyöräillen, on ehdottomasti paras liikuntamuoto ajatuksien nollaamiseen ja virkistymiseen. Salillakin tulee aina väkisin katseltua muita ihmisiä ja vaihdettua muutama sana tuttujen kanssa (käyn yliopiston salilla, joten siellä tapaa lähes joka kerta tuttuja), mutta yksin lenkkeillessä ei yleensä tarvitse kiinnittää mitään huomiota sosiaaliseen kanssakäymiseen. Se on mukavaa vaihtelua paljon vuorovaikutusta sisältävään arkeen.

Mitä teidän arkeenne kuuluu juuri nyt?

4 kommenttia:

  1. Heh, mä olen iloinnut tässä muutaman päivän aivan tajuttoman hyvästä kukkakaalista. :D En tajua, miten se maistuu niin hyvältä ja täyteläiseltä, juuri tuo nimenomainen. Pakastevihannekset menevät alas vain ketsupin kanssa tai jättiannoksella currya... :D

    Omat annokseni näyttävät aikalailla sinun omiesi kaltaisilta; kanaa ja vihanneksia, riisikakkuja kylkeen ehkä. Ja on hyvää. :)

    Lenkkeily on sanoinkuvaamattoman mahtavaa etenkin näin keväällä ja ajatusten nollaamiseen täydellinen liikuntamuoto. Tosin salillakin saan aika hyvin nollattua, jos tosiaan tuttuja tai edes puolituttuja ei ilmaannu höpöttelemään (mikä tietysti toisinaan on myös mukavaa).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hehe, mä vasta opettelen syömään kukkakaalia, vieläkään en ole oikein tottunut sen makuun :D Sama juttu parsan ja parsakaalinkin kanssa valitettavasti...
      Joo, kyllähän salillakin pääsee ajatuksiaan tuulettamaan, ja parasta onkin liikkua monipuolisesti :)

      Poista
  2. Aurinkoisten säiden puolesta koko olokin on taas energinen ja iloinen. Gradua pitäisi jaksaa kirjoittaa eteenpäin, yksi työhaastattelu edessä ja viikonloppuna kummipojan synttärit. Pääasiassa positiivinen fiilis ja toivon että tämä tunne jatkuu :)

    Minäkin olen taas löytänyt lenkkeilyn mukavuuden kun kadut ovat kuivat ja toivottavasti pian pääsisi metsäpoluillekin, siellä kun jalkapohjat eivät ole niin kovalla rasituksella kuin kovalla asfaltilla.

    Mukavaa viikonloppua :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jee, kiva kuulla, että on positiivinen fiilis! Mäkin lenkkeilen mieluiten jossain muualla kuin asfaltilla, vaikka olosuhteiden pakosta sitäkin tulee toisinaan harrastettua varsinkin Oulussa perheen luona, missä lähimmille poluille on matkaa. Ihanaa viikonloppua sullekin! :)

      Poista