torstai 9. tammikuuta 2014

Elätkö arvojesi mukaan?

Joskus elämässä tulee väistämättä vastaan sellaisia vaiheita, jolloin ei oikein tiedä, miten jatkaa eteenpäin ja mitä kohti. Jotkut onnekkaat ovat ehkä löytäneet elämälleen tarkoituksen, jonka voimalla he selviävät melkeinpä mistä vain, mutta epäilen suuresti, että useimmat meistä ovat ainakin joskus vähän hukassa. Silloin voi olla syytä pysähtyä hetkeksi miettimään omia elämänarvojaan: millaista elämää haluan elää ja mitkä asiat ovat minulle kaikista tärkeimpiä? Arvot sisältyvät ennen kaikkea tekoihin, eivät tunteisiin. Tavoitteena voi toki olla esimerkiksi rauhallisemmaksi ja kärsivällisemmäksi tuleminen tai itseluottamuksen lisääminen, mutta jos teet asioita vain siksi, että olosi tuntuisi paremmalta, saatat päätyä ottamaan paineita itsesi kehittämisestä, jolloin koko homma toimii itseään vastaan. Joskus omien arvojen toteuttaminen voi tuntua epämiellyttävältäkin mutta silti välttämättömältä - arvojen mukaisen elämän voi tunnistaa esimerkiksi siitä, että tuntee todella vahvasti olevansa elossa.

Arvot tuovat elämäämme mielekkyyttä, mutta valitettavasti toisinaan käy niin, että toimimme muiden kuin omien arvojemme mukaisesti. Saatamme ajatella, että on järkevää ja sosiaalisesti suotavaa arvostaa tiettyjä asioita. Itse olen kuullut toisinaan kysymyksen: "Miksi et voi olla onnellinen, vaikka sinulla on kaikki hyvin?". Ulkoisista puitteista ei kuitenkaan voi päätellä ihmisen onnellisuustasoa tai sitä, että tällä on "kaikki hyvin", sillä hänen elämänarvonsa voivat olla hyvinkin erilaiset kuin kysyjän. Toisinaan ihmiset ajautuvat syystä tai toisesta elämään arvojensa vastaista elämää tai pyrkimään kohti tavoitteita, jotka eivät ole heidän omiaan vaan muiden odotuksia. Joskus emme myöskään kykene saavuttamaan tavoitteitamme vaan lannistumme ja lakkaamme yrittämästä. On helppo arvata, että tällaiset asiat voivat vähitellen johtaa mielekkyden tunteen katoamiseen, uupumukseen ja masennukseen.

I'll take care of you... by ~orestART on deviantART

Oma mieleni on ollut viime kuukausien aikana sellaisessa myllerryksessä, että toisinaan eteenpäin kulkeminen on tuntunut takkuavan pahemmin kuin koskaan. Sumuisimpina hetkinä on melko vaikeaa pohdiskella tulevaisuutta, kun kaikki energia tuntuu menevän siihen, että joten kuten selviää tavallisesta arjesta. Parempina päivinä olen kuitenkin miettinyt paljon omia elämänarvojani, joita en vielä osaa täsmällisesti kiteyttää, mutta ainakin erittäin tärkeäksi nousivat oman ja muiden hyvinvoinnin edistäminen ja vaaliminen (ja tähän liittyen mielekäs työ), syvälliset ja luottamukselliset ihmissuhteet, taide ja maailman sekä ihmisten ymmärtäminen paremmin. Haluan kokea syvästi ja kirkkaasti, rakastaa ja tulla rakastetuksi, auttaa muita toteuttamaan itseään koko potentiaalillaan, kokea yhteenkuuluvuutta, levittää hyvää mieltä ympärilleni, tuntea itseni vahvaksi ja terveeksi, olla rohkea ja spontaani ja tässä ja nyt. Otin tavoitteekseni tehdä joka päivä jotain arvojeni mukaista, vaikka olo olisi kuinka ankea - siten ainakin etenen haluamaani suuntaan. Tänään esimerkiksi tein pienen joogaharjoituksen ja kävin kahvilla kavereiden kanssa, vaikka olisi tehnyt mieli jäädä kotiin nukkumaan. Lienee sanomattakin selvää, että olen iloinen, etten jäänyt.

Millaisia elämänarvoja teillä on? Mikä teidät pitää liikkeessä ja tyytyväisenä ja tuntuu mielekkäältä?

P.S. Esimerkiksi täältä löytyy mainio arvokompassi-harjoitus, josta löytyy hyviä apukysymyksiä arvotyöskentelyyn :)

8 kommenttia:

  1. Kiitos ajatuksia herättävästä tekstistä! Juuri tänään murehdin sitä, etten osaa elää sydämeni mukaan. Minulle kaikki on että kun 'pitäisi'. Tunnen vastuuta kaikesta, että kaikki on velvollisuutta, mutten tunne iloa niitä tehdessäni. Velvollisuuden tunne on ihan hieno asia, koska sillä tavalla saa paljon asioita tehtyä :) mutta elämä voi silloin alkaa tuntua myös pakkopullalta, enkä tiedä, mitä oikeasti haluaisin. Siihen voivat myös liittyä syyllisyyden ja pelon tunteita, kun ei voikaan täyttää velvollisuuksiaan.

    Juttelin erään ystävän kanssa, ja hän sai minut ajattelemaan kysymällä, 'Mitä todella haluaisit tehdä?' (ja muuten töissä eräs aivan random asiakas kysyi minulta yllättäen samaa, eli tämä on varmasti jokin merkki) Mietin, mitä se voisi olla. Luulen, että haluaisin kerätä yrttejä. Tehdä pitkiä pyhiinvaelluksia vaikeapääsyisille vuorille, kerätä sieltä harvinaisia yrttejä, ja tehdä saippuaa, eteerisiä öljyjä, ja muita kauneudenhoitotuotteita. Olen tavallaan alkanutkin jo toteuttaa tätä unelmaa.

    Minusta tämä kysymys on siis tärkeää kysyä itseltään, 'Mitä oikeasti haluaisin elämässäni tehdä', ja tehdä töitä sen toteuttamisen eteen, miten mahdottomalta se kuulostaisikin. Muuten sitä vain jumittuu tilanteisiin, jotka eivät ole innostavia. Esimerkiksi pari vuotta sitten suurin unelmani oli muuttaa ulkomaille asumaan unelmieni miehen kanssa, mutta hänen kanssaan oli silloin miltei mahdotonta tulla toimeen, ja meillä oli aika hirveitä aikoja. Mutta halusin sitä niin kovasti, että lopulta muutin tänne, ja rukoilin pitkään joka päivän kuukausien ajan sitä, että rakkautemme onnistuisi. Ja nyt se on toteutunut, unelmani :)

    En ole varma elämänarvoistani, mutta elämässäni on tärkeää on kunnioittaa luontoa ja elää sen kanssa harmoniassa, saada syvempi kosketus sydämeeni ja oppia kuulemaan ja etenkin seuraamaan sen opastusta, auttaa ja palvella (henkisesti) muita, aina ponnistella sen eteen, että tulen paremmaksi ihmiseksi sisäisesti, olla voiman ja rauhan lähde läheisilleni. Tällä hetkellä en sitä todellakaan ole, koska minullakin on ollut pitkä huono kausi, mutta tämän uuden vuoden sarastaessa tunnen uutta voimaa ja opastusta päästä valoon vaikeuksistani.

    Hups anteeksi pitkä teksti! Palaan lukemaan blogiasi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitokset kiinnostavasta kommentistasi! :) Minä olen päässyt arvojeni äärelle mm. kysymällä, mitä haluaisin tehdä, jos voisin tehdä mitä vain, ja mikä työ tuntuisi niin mielekkäältä ja tärkeältä, että voisin tehdä sitä vaikka ilman palkkaa (olettaen, että jostain olisi kuitenkin rahaa millä elellä kohtalaisen mukavasti). Ja niinpä, vaikka unelma kuulostaisi mahdottomalta, se ei välttämättä ole sitä! Ihana kuulla, että ainakin yksi unelmasi toteutui, ikinä ei kannata menettää toivoa muidenkaan suhteen :)

      Poista
    2. Kiitos paljon kannustavasta vastauksesta! :)

      Poista
  2. Olen miettinyt näitä samoja kysymyksiä tosi paljon viime aikoina, tosin hieman eri kantilta, ja olen tullut siihen tulokseen, että peilaan elämääni ihan liikaa ns. yleisesti hyväksyttyjen arvojen kautta. On jotenkin hirveän vaikea sisäistää, että tämä on minun elämäni, ja minun tulee elää sitä oman itseni näköisesti. Tuskin tulen saamaan vanhuksena mitään palkintoa siitä, että olen elänyt koko elämäni miellyttämällä muita. :-) Mutta eikös sitä sanota, että muutos lähtee siitä, että tiedostaa ongelmansa - ensimmäinen askel on siis otettu. :-)

    Kiitos ajatuksia herättävästä blogistasi. Tämä on ihan helmi. ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, näinhän se menee, että ongelman tiedostaminen on jo loistava alku! :) Kiitos paljon kauniista sanoistasi ♥

      Poista
  3. Itse olen myös miettinyt omia arvojani hyvin paljon viimeisen vuoden aikana. Opiskelen alaa jonka kuvittelin olevan itselleni oikea, mutta päästyäni alan töihin, vieläpä "unelmatyöpaikkaani", tajusin, että se ei ole työ jota haluan tehdä loppuelämäni. Työ oli ihan kivaa ja aika ajoin mielenkiintoistakin, mutta pyöri rahan ja maineen ympärillä niin vahvasti, että ihminen kaikessa inhimillisyydessään jäi usein jalkoihin. Tultuani jatkuvasti useammin kuin kerran viikossa itku kurkussa töistä kotiin, päätin että en aio menettää mielenterveyttäni työn takia ja otin loparit ilman uutta työtä. Aikani etsiskelin uusia polkuja mutta mikään ei oikein auennut tai kiinnostanut tarpeeksi. Nyt kuitenkin uskon löytäneeni alan jolle voisin sopia ja jolla työ on omaan arvomaailmaani sopivaa, ihmisten auttamiseen keskittyvää. Ja vaikka opiskelemaan pääsy tuolle alalle on todella vaikeaa, aion yrittää :) Pitkään mietin myös sitä, mitä muut ajattelevat jos vaihdankin yliopistossa alaa opiskeltuani jo neljä vuotta. Loppujen lopuksi muiden mielipiteillä ja viidellä lisävuodella tuskin kuitenkaan on merkitystä loppuelämäni kannalta.

    Ymmärtääkseni sä olet myös vaihtanut alaa kesken opintojen? Kohtasitko kritiikkiä ja mikä sai sut vaihtamaan alaa? Oliko toista kertaa pääsykokeisiin lukeminen rankkaa?

    Kiitos muuten kivasta blogista. Oon tätä kautta tutustunut esim. erityisherkkyyteen ja valaistunut, vaikka kategorisointi mielestäni onkin turhaa niin koen itse olevani erityisherkkä ihminen. Olen aina tiennyt olevani herkkä ja pitänyt sitä usein heikkoutenani, mutta ehkä pikku hiljaa herkkyydestäkin on mahdollista löytää hyviä puolia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa aina seurata omaa sydäntä sen sijaan, että miettisi, mitä muut ehkä ajattelevat :) Toivottavasti pääset opiskelemaan unelma-alaasi, ainakin se on jo hyvä alku unelman toteuttamiselle, kun tietää mitä haluaa :)
      Jep, mä vaihdoin alaa opiskeltuani ensin kaksi vuotta viestintää, joka ei tuntunutkaan ihan täydelliseltä vaihtoehdolta, opinnot eivät vastanneet odotuksiani vaan tuntuivat aika turhilta ja merkityksettömiltä. Mun alanvaihtoni oli tosin vähän liukuva siinä mielessä, että toisena opiskeluvuonna tein jo psykologian perusopintoja avoimen yliopiston kautta ja muutenkin opiskelin vähän sitä sun tätä, kaikkea mikä sattui kiinnostamaan, ja se oli muuten todella hyvä ja avartava vuosi, yksi elämäni parhaista. Ja psykan kursseilla tajusin, että tässähän se mun juttu onkin, vaikka siis toki olin jo aiemmin kiinnostunut asiasta jossain määrin. Joskus siis kannattaa vähän haahuilla ja miettiä, mitä haluaa :) Kritiikkiä alanvaihdosta en ole kohdannut lainkaan, pikemminkin ihailua: monien mielestä psykologi näyttää olevan paljon "hienompi" ammatti kuin toimittaja, joka siis olin toiveammattini alun perin. On ollut hauskaa huomata, miten ihmisten suhtautuminen minuun on muuttunut alanvaihdon jälkeen :D Ja joo, olihan se pääsykokeisiin lukeminen aika rankkaa, varsinkin kun meillä pääsykokeessa oli tilastomatikkaa, josta en pidä ollenkaan. Toisaalta luin aika rennolla meiningillä, maksimissaan muutaman tunnin päivässä enkä edes joka päivä, ja tein samaan aikaan muutamia mukavia kursseja yliopistolla, joten ei se niin kovin rankkaa loppupeleissä ollut :)

      Kiitos itsellesi, mukava että olet saanut jutuistani jotain irti! :>

      Poista
  4. Elämänarvojaan voi puntaroida arvotestin avulla sivulla arvoja.wordpress.com

    VastaaPoista