maanantai 25. marraskuuta 2013

Suoritammeko hyvinvointia?

"Kokonaisvaltainen hyvinvointi" on nykyään kovin trendikästä, ainakin mikäli blogimaailmaan ja naistenlehtiin on uskominen. Aloitamme aamumme virkistävällä meditaatiohetkellä ja superfood-smoothiella tai kaurapuuro-raejuusto-mössöllä, treenaamme lähes päivittäin mutta pidämme tunnollisesti vähintään yhden lepopäivän viikossa, kaupassa kierrämme karkkihyllyn kaukaa ja iltapalaksi maistuu taas kerran rahka kera mehukeiton tai marjojen. Silloin, kun stressi yllättää, hengittelemme syvään ja koitamme tyynesti hyväksyä sen, että näin tässä nyt pääsi käymään. Syömme proteiineja, hiilareita, vitamiineja ja hyviä rasvoja ja olemme melkein pelottavan tietoisia siitä, mistä niitä saa. Sallimme itsellemme pienen herkuttelun silloin tällöin mutta podemme huonoa omaa tuntoa siitä, jos joskus itsekuri pettää ja tulee mässäiltyä enemmän kuin oli suunniteltu. Ohjelmoimme päivämme treeni- ja ruoka-aikojen mukaan unohtamatta virkistäviä kahvi- tai brunssitreffejä ystävien kanssa. Niiden ystävien, jotka tukevat henkistä kasvuamme ja tuovat positiivisuutta elämäämme.

Good vibes and positive energy
Ylläri, mutta tämäkään ei ole kaikkien juttu.

Epäterveellisempiäkin trendejä on toki nähty. Niin kutsuttu hyvinvointi on sikäli kiva trendi, että siihen on helppo lähteä mukaan: kukapa nyt ei haluaisi voida paremmin? Terveellinen ruokavalio ja riittävä, monipuolinen liikunta ovat totta kai tärkeitä hyvän elämän ja terveyden ainesosia, enkä itsekään jaksaisi fyysisesti tai henkisestikään ilman niitä. Luonnollisesti kuulun myös positiivisen ajattelun ja tietoisuustaitojen puolestapuhujiin. Periaatteessa olen hirmuisen iloinen siitä, että nykyään niin monet ovat kiinnostuneita terveydestä, liikunnasta ja henkisestä hyvinvoinnista, mutta joskus varsinkin blogimaailmassa seikkaillessa tuntuu siltä, että koko hyvinvointihypetys on mennyt joillakin yli. Enkä nyt edes tarkoita syömishäiriöitä tai pakonomaista treenaamista vaan sitä, että oma hyvinvointi nousee elämäntehtäväksi. Siitäkin voi nimittäin tulla pahanlaatuista suorittamista, jossa podetaan huonoa omaatuntoa jokaisesta harha-askeleesta.

Pizza
Joskus tämä on paljon parempi vaihtoehto kuin rahka ja mehukeitto ;)
Minulle hyvinvointi on sitä, että elän arkeani hyviksi havaittujen rutiinien (no juurikin se liikunta, ruoka, rentoutuminen, sosialisoituminen ja opiskelu/työ) puitteissa mutta en pelkää niistä poikkeamista - enkä varsinkaan tunne huonoa omaatuntoa siitä, että joskus syön epäterveellisiä herkkuja viikon jokaisena päivänä, vietän illan kotisohvalla toljottaen Sinkkuelämän uusintoja noin sadatta kertaa ja tuhlaan rahani mieluummin tuhtiin ravintolaillalliseen kuin pahanmakuisiin superfood-jauheisiin. Ja minä syön hyvänmakuista ja ravitsevaa ruokaa, en proteiineja, hiilareita, vitamiineja ja hyviä rasvoja. Minulle kaavamaisuus ja niuhottaminen eivät ole hyvinvointia vaan masentavaa rajoittuneisuutta. Keho ja mieli ovat toki tiiviissä vuorovaikutuksessa toisiinsa, mutta todellinen hyvinvointi lähtee silti mielestä, hyvä ruoka ja fyysinen aktiivisuus vain tukevat ja edesauttavat sitä.

Perfect!❤️
Olisikin näin yksinkertaista!

Tarkoitukseni ei ole loukata ketään tai kritisoida toisten elämäntapoja, sillä jokainen tuntee itsensä parhaiten ja valitsee itse oman tiensä. Minua huolettaa kuitenkin se, että hyvinvointiin hurahtaneet (ehkäpä allekirjoittanut mukaan lukien) päätyvät stressaamaan asiasta ihan samalla tavalla kuin työstä, opinnoista, rahasta tai mistä tahansa muusta. Ja itse asiassa hyvinvoinnista on erittäin helppo stressaantua, sillä kukaan meistä ei varmasti tunne oloaan joka hetki hyväksi ja tasapainoiseksi.

Mitä hyvinvointi teille merkitsee?

kuvat weheartit.com

10 kommenttia:

  1. Asiaa. Näin ex-syömishäiriöisen silmin tämä fitness-/"terveellisyys"villitys ja äärimmäisen kurinalaiset ihanteet haiskahtavat lähinnä sosiaalisesti hyväksytyltä syömishäiriöltä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa mieltä! Tähän teemaan suhtaudun jotenkin todella varauksella ja epäilyllä, juurikin oman historian ja kokemuksen sekä ihan teoreettisen tiedonkin kautta ja sekös monia usein ihmetyttää! Huomiona, että syömishäiriöstä toipuvalle on tällaisen hyvinvointiin ja terveellisyyteen painottuvassa kulttuurissa lähes raastavaa edistää omaa toipumista, jossa mm. suorittamisesta ja kaikenlaisista pyrkimyksistä irtautuminen on oleellista! Pelottavaa tästtä "sosiaalisesti hyväksytyssä syömishäiriössä" eli hyvinvoinnin suorittamisessa on se, että siitä tulee ihmisille aivan normaali asia ja tapa eikä oman hyvinvoinnin todellisia mittareita ja merkkejä edes yritetä löytää.

      Poista
  2. Hyvinvointia tuovat rutiinit, ystävät, valokuvaus, koti, museot ja musiikki. Asioiden organisointi tuo myös hyvinvointia kun siten voi välttää stressin.

    VastaaPoista
  3. Rils ja tuikku, en kyllä epäile yhtään, että syömishäiriöstä toipuvalle tämä fitness- ja terveyshöpötys voi tuntua todella hankalalta :/ Ja niinpä, niin voi helposti käydä, että terveelliseksi naamioidusta ja siis normaalina pidetystä ruokavaliosta ja elämäntavasta tulee pakkomielle ja omanlaisensa syömishäiriö - sillä syömishäiriötähän sekin on, että vahtii ylettömän tarkasti syömisiään terveellisyyden nimissä, vaikka ei pyrkisikään laihtumaan tai muuta vastaavaa.

    hietzu, jep, organisointi on kyllä usein todella hyvä keino stressin välttämisessä! Minullekin musiikki tuo todella paljon hyvinvointia :)

    VastaaPoista
  4. Hei!
    Voi että nostit taas tosi mielenkiintoisen aiheen esille. Ja hyviä kommentteja, komppaan niitä. Kyllähän me suoritetaan hyvinvointia, hampaat irvessä :) Tässä kohtaa muistan nyt elävästi erään pastorin, joka sanoi ettei tarvi niin kauheesti pinnistellä ollakseen "hyvä ihminen". Ja sitten syyllistyä kun ei omiin (tai saligurun tai muun jumalansa) normeihin ylläkään. On vaan sitä mitä on. Huomatakseen jossain vaiheessa että kappas, se "huono" juttu ei enää kiinnostakaan. Jostain hyvästä jutusta tulee elämäntapa ja kivat ja ei-kivat vaihtaakin paikkaansa. Rasvainen pizza maistuukin pahalle ja ne höyrytetyt parsakaalit mmm niiin hyvälle ;). Mikä tahansa muutosvaihe toki vaatii alussa sitä niinsanottua tsemppiä, hyvinvoinnin suorittamista. Kun kysyit, niin itselleni hyvinvointi on sitä, että ellei se uusi juttu, mikä sitten lieneekään, keikahda kolmen kuukauden kuluessa elintavaksi, sen voi hylätä. Hyvinvoinnissa mielestäni on ehkä eniten kyse mielenrauhasta. Olen saanut kunnian tutustua joihinkin tyyniin iloisiin ihmisiin, ja minusta vaikuttaa siltä, että he liikkuvat ilokseen, syövät elääkseen ja tietävät elämäntarkoituksensa. Kiitos taas hyvästä postauksesta Nanna.
    - Helena ja Blackie KahdenNaisenLoukusta -

    VastaaPoista
  5. Tosi hyvä tuo ensimmäinen kappale! Miten osasitkin kiteyttää niin hyvin munkin ajatukset! Kieltämättä ei oo mikään huonoin trendi tavoitella kokonaisvaltaista hyvinvointia, mutta onhan se vähän myös sellainen silmänlume koko homma. Ei kai nyt kaikki koko ajan vaan vedä rahkaa ja voi hyvin. Kyllä niitä epäonnistumisiakin on ja tavallisia nautintoja. Elämästä kun pitäisi myös nauttia, eikä vain suorittaa.

    Hyvää pohdintaa :)

    VastaaPoista
  6. Helena ja Blackie, toi kuulostaa loistavalta periaatteelta, että muutoksesta pitäisi tulla vähitellen elämäntapa :) Ja niinpä, mielenrauha on juurikin se olennainen juttu.

    Marissa, kiitti! :) Nimenomaan, elämästä pitäisi tosiaankin voida nauttia - ja jos se nauttiminen jollekin tarkoittaa yltiöterveellistä elämäntapaa, niin siitä vaan sitten, mutta jotenkin luulen, että aika harva siitä ihan tosissaan nauttii..

    VastaaPoista
  7. Mä oon aika samoilla linjoilla sun kanssa - eikö hyvinvoinnin pitäisi tarkoittaa sitä, että voi hyvin? Mun mielestä se ei sisällä sitä, että pitäisi koko ajan miettiä, voinko mä nyt hyvin, kun teen näin ja näin... Stressihän siitä vaan tulee :) Jos tahdittaa elämänsä tiettyjen sääntöjen mukaan unohtaa helposti vaan elää... Ja ennen kaikkea, hyvinvointi on meille jokaiselle erilaista. Ei kukaan toinen voi tulla sanomaan toiselle, miten se voi hyvin - kun se pitää tuntea itse <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimenomaan, hyvinvointia on hirveän monenlaista, eikä pelkästään toisen ihmisten elämäntapojen perusteella voi aina tietää, voiko hän omasta mielestään hyvin :)

      Poista
  8. Itseäni tässä fitness-/terveystrendissä huolestuttaa juurikin se, että jos kaikki normaaliin elämään ja arkeen kuuluva on niin kauhean tarkkaa ja rytmitettyä, niin jääkö siinä lopult se varsinainen elämä elämättä. Toki joku voi nauttia siitä, että kaikki on kauhean rytmitettyä ja tarkkaan punnittua ja irtiottoja tehdään harvoin, mutta aika harva meistä varmasti lopulta on sellaisia. Ja tämä fitnessblogitodellisuus taas voi helposti saada kuvittelemaan, että kaikkien nimenomaan pitäisi nauttia sellaisesta elämästä. Tämä selittynee osaltaan sillä, että bloggaajiksi varmasti valikoituu paljon sellaisia ihmisiä, joille kurinalaisuus ja pitkä treenihistoria ovat luonnollinen osa elämää, ts. elämä ja siitä kirjoittaminenkin pyörii pitkälti treenaamisen ja hyvinvoinnin ympärillä.

    VastaaPoista