lauantai 2. marraskuuta 2013

Kaikki alkaa hengityksestä

Kiireen, stressin ja kaiken muun häiritsevän keskellä minulle käy helposti niin, että unohdan hengittää. Ahdistuneessa olotilassa tuntuu helposti siltä, etten saa henkeä kunnolla, vaikka esimerkiksi varsinaisia paniikkikohtauksia minulla ei ole koskaan ollut. Ongelma ratkeaa kuitenkin varsin yksinkertaisesti: pysähtymällä, hengittämällä syvään ja keskittymällä hetkeksi vain ja ainoastaan siihen. Säännöllisen joogaamisen ja vähän vähemmän säännöllisen meditoinnin myötä olen oppinut arjessakin pysähtymään hengittämään silloin, kun jokin ärsyttää ja tekisi mieli purkaa vitutusta tiuskimalla tai mulkoilemalla viattomia sivullisia. Kuitenkin tämä taito kuitenkin unohtuu aivan liian helposti silloin, kun sitä kaikista eniten tarvitsisi.

Live

Tänään on ollut hieman tylsä, masentava ja harmaa päivä, mutta kävin elokuvissa sekä kävelyllä raittiissa ulkoilmassa ja tein rauhallisen joogaharjoituksen kotona. Pitkästä aikaa tuntuu siltä, että olen oikeasti muistanut hengittää ja elää tässä hetkessä, ja se on kuulkaas aika hieno tunne! Kun pysähtyy tähän hetkeen, saattaa kokea edes ohimenevästi sen, että oikeastaan mitään muuta ei ole olemassa - menneisyys on jo karannut käsistä, eikä tulevaisuudesta voi koskaan tietää varmuudella mitään. Minulle se on vielä vähän pelottava ajatus, mutta ehkä se voisi olla myös vapauttavaa.

Rentouttavaa viikonlopun jatkoa!

8 kommenttia:

  1. Oon miettinyt viime aikoina myös hengityksen vaikutusta mielialaan. Kiitos jälleen kerran hyvästä tekstistä!

    VastaaPoista
  2. Hei, tuollainen ajattelu voi todellakin olla vapauttavaa, ja mahdollistaa jonkinlaisen itsensä uudistamisen vaikka joka päivä :) olen myös huomannut saman joogan ja hengittämään pysähtymisen tuoman vaikutuksen. Myös sateessa kävely syysiltana ilman kiirettä voi olla lähes meditatiivista :)

    VastaaPoista
  3. Oi mikä sattuma. Hengitys on tullut vastaan moneltakin taholta: Maya Fiennesin hengitysharjoitukset, (kundaliinijooga, you tubessa on hyvät videot) ja lukekaapa "Opas kävelymeditaatioon" (Thich Nhat Hanh). Ihanan helppo opus, jossa hengitys on se pääjutska ;)
    -Helena ja Blackie Kahden Naisen Loukusta-

    VastaaPoista
  4. Somaya, kiitos itsellesi kivasta kommentista! :)

    Anonyymi, joo, käveleminen on kyllä ehdottomasti meditatiivista puuhaa sekin, ja ainakin omalla kohdallani myös juokseminen tai pyöräileminen :)

    Helena ja Blackie, kiitos vinkeistä, varsinkin tuo kävelymeditaatio kuulostaa varsin kiinnostavalta!

    VastaaPoista
  5. Hengitys on tosiaankin pika-apu sterssin purkuun, ja aina mukana :)

    VastaaPoista
  6. Hyvä teksti! Oon itsekin viime aikoina kiinnittänyt paljon huomiota hengittämiseen ja huomannut, kuinka herkästi se kertoo siitä, onko läsnä tai vastaavasti etäällä itsestään ja tästä hetkestä. Mulla oli pitkään sellainen ajattelutapa vallallaan, että tarvitsen esimerkiks joogaa voidakseni keskittyä oikeasti hengittämään. Nyt oon oivaltanut, että hengittämiseen voi keskittyä ihan missä vain ja onkin oikeasti kannattavampaa pyrkiä saamaan se hengitys mukaan jokaiseen päivään, eikä vain satunnaisiin joogahetkiin.:)

    P.S. Onks sulla jotain spostiosoitetta, mihin sulle vois laittaa viestiä?:)

    VastaaPoista
  7. Anneli, kiitos! :) Viestiä voi laittaa osoitteeseen nanskiina@windowslive.com :) olen jo ties kuinka pitkään aikonut laittaa jonkun s-postiosoitteen tänne näkyviin, ehkä joskus saan senkin aikaiseksi :D

    VastaaPoista