tiistai 9. heinäkuuta 2013

Taikasana nimeltä normaali

Satuinpa lukemaan kolumnin, joka tiivistää aika tehokkaasti oleelliset pointit aiheesta, josta olen itsekin paasannut monet kerrat. "Normaali" on varsin mielenkiintoinen käsite, jota kaikkien kannattaisi joskus pohtia kriittisesti, sillä niin kutsuttu normaalius on kaikkea muuta kuin yksiselitteistä.

"Normaali on taikasana. Tuo se pelikentälle ja se muuttaa pelin. Ensin kentällä on vain uniikkeja yksilöitä, kukin omine ominaisuuksineen. Sano sana normaali, ja yhtäkkiä kaikki nuo yksilöt sijoittuvat johonkin kohtaan jatkumoa, joka alkaa yhdestä ääripäästä, etenee keskijakaumalle (normaali) ja päättyy toiseen ääripäähän."

Normaali on toki käyttökelpoinen käsite, jonka avulla voidaan luokitella erilaisia ilmiöitä, mutta valitettavasti siihen liittyy aina myös se, että jokin leimataan epänormaaliksi ja poikkeavaksi - ja poikkeavuutta on kummallisen helppoa tarkastella negatiivisena asiana. Siitä puhumattakaan, että normaali-epänormaali-luokittelu perustuu aina vain rajalliseen määrään piirteitä ja jättää huomiotta monia yksilöllisiä piirteitä. Ja sitä paitsi normaaliuden määrittely on aina vallankäyttöä, ja usein kannattaisi suoda edes lyhyt ajatus sille, kuka tätä valtaa käyttää.

"Normaalin mahtava voima kumpuaa tästä kaksoismerkityksestä: yhtäältä se on jotakin hyvin tavallista ja keskiarvoista, toisaalta se on jotakin tavoiteltavaa – mitä meidän pitäisi olla, ettemme olisi epänormaaleja. Kun joku siis sanoo normaali, se sisältää samalla kehotuksen olla sellainen."

Tuossa viimeisessä lauseessa tiivistyy aika hyvin syy siihen, miksi ei suinkaan ole yhdentekevää, mitä pidämme normaalina. Itse olen jo pitkään yrittänyt välttää normaaliudesta puhumista varsinkin silloin, kun on kyse ajatuksista, tunteista, käyttäytymisestä ja ihmissuhteista, sillä sellainen puhe harvoin tuo keskusteluun mitään uutta. Moni tosin ehkä kokee lohdullisena sen, jos hänen tuntemuksensa tai ajatuksensa ovat muiden silmissä normaaleja, mutta itse korvaisin normaalin mieluummin sanalla "tavallinen" tai "yleinen", joiden vastakohdat eivät kuulosta aivan yhtä epäilyttäviltä kuin epänormaali.

Olisi kiva kuulla teidänkin ajatuksianne aiheesta :)

5 kommenttia:

  1. Minä aina lapsilleni sanon, että kukaan meistä ei ole normaali :) Kaikki ovat omanlaisia ja ei haittaa, vaikka ei tekisi ihan kaikkea niin kuin "normaalin" kuuluu tehdä. Tietysti toisia kunnioittaen, niin että ei tee pahaa kenellekään. Ihmiset itse ovat määritelleet, mikä on ns. normaalia ja epänormaalia. Olen kanssasi samaa mieltä termeistä, tavallinen on ihan hyvä ja on ok olla tavallinen, mutta normaalin ja epänormaalin vastakkainasettelu ei minustakaan kuulosta kivalta. Kiva huomata, että joku muukin on ajatellut tätä samaa asiaa ja vielä samalla tavalla kuin minä.

    VastaaPoista
  2. Nina, onpa kiva kuulla, että oot samoilla linjoilla! Ja ihan mahtavaa toi mitä sanot lapsillesi, toivottavasti oppi menee hyvin perille :)

    VastaaPoista
  3. Jotenkin ihana tän blogin nimi, tulee heti hymy suuhun. Ja muutenkin kokonaisuudessa tosi omaperäinen ja piristävä :)

    VastaaPoista
  4. Sana normaali herättää minussakin ristiriitaisia tunteita. Se on jotenkin suhteellinen käsite, riippuu siitä mitä asioita verrataan toisiinsa. Se kai liittyy siihen, minkälaisia asioita pidetään hyväksyttävinä ja mitä arvostetaan. En kyllä ole koskaan pitänyt itseäni normaalina! Liitän oikeastaan normaalin ja tavallisen toisiinsa. Ihanteellista olisi jos kaikki saisivat olla omanlaisiaan ilman, että verrataan normaaliin...

    VastaaPoista
  5. iden, kiitti! :)

    hippityttö, mäkään en ole ainakaan juuri koskaan pitänyt itseäni normaalina :D Monen mielestä se saattaa olla jotain erikoisuudentavoittelua, mutta minkäs sille tunteelle mahtaa...

    VastaaPoista